ARKKUPAKASTIN
 
 
Valmis kunnanisäksi
 
 Mieluummin työnnän tulikuuman ranstakan karhun ahteriin kuin kidun hammaslääkärillä. Karhut tuntuvat hyytävän naislääkärini rinnalla ihanilta pehmoleluilta, joiden perään en tietenkään mitään haluaisi työnnellä. Kun mies tulee tiettyyn ikään, sillä vaan puudu mikään. No, ehkä vielä aamuisin on löntysteltävä jonkinlaisessa kooman ja kankeuden välitilassa vessaan.
  Lissu (olkoon se tässä hänen nimensä) työnsi toivomukseni mukaan puudutusainetta alaleukaan niin paljon, että sillä kaatuisi iso sonnikin - eikä tapahtunut mitään. Lissu kokeili aina välillä poralla ja kyseli miltä tuntuu, no tuntuihan se kun kerran ei puutunut. Ähisin epäselvästi, että minulla on sentään tunto. Lissun tomiessa kohtaloni insinöörinä, olin tilanteessa, jossa tapahtumat vaan alkoivat päättää itse itsestään. Oletko juonut hiljattain? Erität valtavasti psykosomaattisessa krapulassasi adrenaliinia... kestä vielä hetki! Ajattelen, että jos minä juonkin liikaa, mitä se kenellekään kuuluu, tietääkö kukaan miten paljon minä olen jättänyt juomatta ? Herran pieksut, olenko kohdannut dominan, orjuuttajani. Nautinko muka sadomasokismista? Yhdentekeviä nyt kasvihuoneilmiöt, finanssikriisit, sademetsien tuhot tai lajien synty vain tuhoutuakseen.
 
  Lissu neuvoi ansiokkaasti etten ajattelisi koko hoitotapahtumaa. Niinpä yritin piinapenkissäni kaikenlaista. Ajattelin Juha ”Watt” Vainion tuotantoa, erityisesti sanoja kuten: ”insinööri hienon lentokoneen konstruoi, mutta vielä toimivamman laitteen luoja soi, on siinä runko sulavin ja tosi tiukka peräsin, mut lisäks siinä on niin herkkä sielukin lentoemäntä on kone suurenmoinen..” Kuulostaa tosi macholta mutta sanoma taitaa peilata suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Me useimmiten vaan ihailemme ja katselemme. Lissu toki vastaa Junnun kuvausta, mutta herkkä sielu oli poissa, hänellä oli pelit ja vehkeet, joita myös instrumenteiksi kutsutaan. Ja minä olin periaatteessa ”sidottu”. Junnun riimittelyä pohtiessani, tajusin, että kaikessa himottavuudessaan ja esinemäisyydessään nainen on suomalaiselle, erityisesti ikääntyvälle miehelle nykyään pelottava hahmo ja valtava haaste. Enkä nyt tarkoita erityisesti hammaslääkäreitä.
 
 Kadulla puuduttamaton suuni avautui monotoniseen huutoon, ei kovin ymmärrettävä ihmisen ääni, mutta tajusin jäljellä olevan enää salkun ja tolkun. Mulkuttomana en saa ainakaan syytettä luvattoman aseen hallussapidosta – sillä hetkellä tajusin viimeistäänkin olevani kunnallispoliitikko. Vaarallinen viiteryhmässäni, veronmaksajien kauhu, vain 63 vuotiaana.
 
Kylmamies