Siirtoviemärit Nevan rannoilla Venäjänkin mittapuun mukaan ainutlaatuinen hanke

 Pietarin jätevedenpuhdistus lähestyy pohjoismaista tasoa

  Pietarin Lounaisen puhdistamon rakentaminen alkoi neuvostoaikana, mutta projekti pysähtyi, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Vasta v. 2005 laitos saatettiin loppuun isolta osin länsimaisella rahoituksella ja asiantuntemuksella. Laitoksesta tuli ensimmäinen venäläinen puhdistamo, jonka järjestelmä oli kansainvälistä tasoa. Puhdistamoa isännöi Pietarin vesilaitos eli Vodokanal, jonka Pietarin kaikkien jätevesipuhdistamoiden (20 kpl) toimintaa kehittää ja konsultoi Ecovod -yhtiö.  Tärkeää asiantuntemusta yhtiössä edustaa Helsingin vedessäkin vaikuttanut asiantuntija Seppo Kiiskinen. Suurimmat puhdistamot Pietarin alueella ovat Pohjoinen, Keskinen ja Lounainen. Tällä hetkellä alueen jätevesistä puhdistetaan noin 93 prosenttia

 Kun suomalainen ryhmämme saapui lounaiselle puhdistamolle, henkilökunta valmistautui venäläiseen tapaan syntymäpäivien viettoon. Syntymäpäivä oli kuudes ja sitä vietettiin työn lomassa. Seppo Kiiskinen selostaa valvomossa meille puhdistamon toimintaa. Käy selväksi, että prosessi on biologinen, se toimii hyvin jäteveden lämmön pysyessä kohtalaisen korkeana. Muun muassa siksi, että myös kaukolämmön poistovettä lasketaan puhdistamolle.

  Saamme kuulla, että Neuvostoliiton aikana kaupungin jätevedet laskettiin Suomenlahteen sellaisenaan vuoteen 1978 sakka. Sen jälkeenkin kaksi kolmasosaa jätevesistä käsiteltiin vielä varsin tehottomilla puhdistusprosesseilla. Itämereen päätyvä typpikuorma on pudonnut kolmessa vuosikymmenessä kolmasosaan ja fosforikuorma kahdeksasosaan 70- luvun lopun lukemista. Suunnitelmissa on, että vuoteen 2015 mennessä kuormitus putoaa typen osalta vielä kolmannekseen ja fosforin osalta kymmenennekseen tämänvuotisista ennakoiduista päästöistä. Tavoitteena on, että jäteveden käsittelyaste nousee 98 prosenttiin, siis jo suomalaiselle tasolle.

 Suurhankkeita

  Nevan rannoilla on menossa Venäjänkin mittapuun mukaan kunnianhimoinen rakennusohjelma. Siihen sisältyy rakenteilla olevan siirtoviemärin viimeiset osuudet, kokonaisen puhdistamon rakentaminen ja toisen uusinta, sekä viimeistenkin jokiin johtavien suorien laskuviemärien sulkeminen. Muutama vuosi sitten Vodokanal tutki melkein tuhat kilometriä Nevan rantoja, joiden tuloksena löytyi yli 5000 viemäriä, joista jokeen laskettiin käsittelemättömiä jätevesiä. Kaikkia näitä ollaan liittämässä viemäriverkostoon. Suomen ympäristöministeriö on rahoittanut Nevan suorien päästöjen hanketta 6 miljoonalla eurolla.

 Tällainen siirtoviemäri on ollut teknisesti melkoinen hanke, se kokoaa viemäriverkoston ulkopuolelle jääneiden vanhojen kaupunginosien jätevedet Pohjoiselle puhdistamolle. Kaksoistunnelilla on pituutta yli 12 kilometriä, tunnelien sisähalkaisija on yli kolme metriä ja tunnelit kulkevat enimmillään yli 90 metrin syvyydessä. Huomioon on otettava muun muassa valtava metroverkosto. Ja kun vielä muistelee Pietarin sijaintia Nevan suistossa, haasteita riittää. Jättimäisen siirtoviemärin viimeiset osuudet ovat vielä kesken.  

 Nykyisin Pietarissa myös jäte- ja puhdasvesi on taksoituksen piirissä, joten rahoitusta tulee asukkailta ja firmoilta. Takavuosina ei ollut huolta huomisesta, vaikka vesihanat vuotivat omia aikojaan.

 Tulokset puhuvat puolestaan

 Lounainen puhdistamo on tällä hetkellä Pietarin ajanmukaisin. Alkuvaikeuksien jälkeen myös sen puhdistustulos on jo hyvää kansainvälistä tasoa, sillä fosforin palauttamistaso (reduktiotaso) oli viime vuonna 93,9 prosenttia, typen 78,4, BOD 5:n 98,4 ja liuenneiden kiintoaineiden 97,6 prosenttia. Laitos toimii vakaasti.

 Puhdistamolle tulevan jäteveden liuenneiden aineiden pitoisuus (konsentraatio) on ainoana Pietarin alueen puhdistamona suurin piirtein samanlainen kuin Suomessa. Typen ja fosforin pitoisuudet liittyvät elintasoon ja Lounainen puhdistamo sijaitsee vauraalla alueella. Muilla puhdistamoilla vesien ravinnepitoisuudet vaihtelevat suuresti, sisään saattaa tulla niin laimeita vesiä, että niitä on hankala käsitellä. Se näkyy matalissa reduktioprosenteissa, vaikka laitoksilta ulos lähtevien jätevesien pitoisuudet olisivatkin kohtuullisella tasolla.

 Kaiken kaikkiaan Pietarin seudulla mennään prosesseissa oikeaan suuntaan. Isoilla puhdistamoilla joko ollaan tai lähestytään Itämeren komission suosituksia. Esimerkiksi Lounainen puhdistamo alittaa Helcomin suositusarvot käyttämällä Suomessa harvinaisia BNR- prosessin eri vaihtoehtoja. Käytössä on Kiiskisen mukaan monenlaista Suomessa tuntematonta tekniikkaa.

  Prosessi on monella lailla mielenkiintoinen ja innovatiivinen, joten laitos vaatii myös enemmän prosessiin puuttumista ja valvontaa kuin normaali kemikaaleilla tehostettu aktiivilietelaitos.

  Liete käsitellään paikan päällä

  Kolme suurinta puhdistamoa puhdistavat valtaosan Pietarilaisten jätevesistä. Niiden kokonaisvirtaama on 2,6 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa. On selvää, että tällaiset jätevesimäärät synnyttävät myös puhdistamolietettä. Lounaisen puhdistamon kuten muidenkin suurten puhdistamojen yhteyteen on tällä vuosikymmenellä rakennettu lietteenpolttolaitoksia. Hyötysuhde ei ole parhaimmillaan, koska liete on suhteellisen kosteaa ja näin olleen poltto vie enemmän energiaa kuin tuottaa. Polttaminen on kuitenkin välttämätöntä, koska lietteen kuljettaminen läpi miljoonakaupungin olisi logistinen mahdottomuus.

 Lounaisen puhdistamon valvomon ikkunasta näemme massiivisia kerrostalokomplekseja. Orastavaa kansalaisliikehdintää on ollut hajuhaittojen takia. Me poistumme puhdistamon alueelle ja aistimme kovan tuulen hajoittavan hajut tällä kertaa. Puhdistamoa ympäröi kaksoisaita, jonka väliin jäävällä vyöhykkeellä vieraita saattelee ilkeän näköisiä vartiokoiria.  

 

Pietarissa jo länsimainen meininki

 Lounaisella puhdistamolla on biologinen typen ja fosforinpoistoprosessi, vastaavia ei Suomessa ole. Pietarilaiset saavat maksaa jätevedestään 17,11 ruplaa kuutiolta ja juomavedestään 14,77 ruplaa kuutiolta.

 Ajat ovat muuttuneet tässä suhteessa länsimaiseen suuntaan. Paikan päällä muisteltiin ”vanhoja hyviä aikoja”, jolloin yhteiskuntajärjestys oli toinen ja kaupunki nimeltään Leningrad. Silloin vesi oli käytännössä ”ilmaista” tai niin halpaa ettei sen käytöllä ollut kotitalouksille merkitystä. Vesikalusteet olivat mitä olivat ja monet pitivät kraanaa auki koko ajan varmistaakseen vähän paremman veden laadun.