Turun yliopistossa tehtiin viime vuonna tutkimus, jossa ilmeni, että kansalaiset eivät ole kovin kiinnostuneita politiikasta ja heidän tietonsa poliittisista päättäjistä oli olematonta. Puolueiden ideologioiosta puhumattakaan. Nuorten vieraantuminen politiikasta on ollut kauan tiedossa. Mutta mitä on tapahtunut puolueissa? Ennen oli selkeä jakolinja  oikeiston ja vasemmiston välillä - oli kypäräpappia ja alkiolaista puoluetta, jotka ajoivat parempiosaisten asioita. Sosiaalidemokraattien ja kommunistien tehtävänä oli ajaa huonompiosaisten asioita. Nyt kaikki on päälalellaan jo sielläkin. 90- luvulla Lipposen työväenpuolueen johdolla vedettiin niin oikeistolaista politiikkaa, että suoralla päästiin Kokoomuksen Sauli Niinistönkin ohi oikealta. Hyvinvointivaltiota alettiin purkaa, ulkoistaa ja yksityistää.

Rikkaat alkoivat rikastua ja köyhät köyhtyä. Kymmenessä vuodessa kokoomusihmisille meni kymmenkertaiset osingot. Voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuivat ja vielä vuokratulotkin kaksinkertaistuivat. Nykyään taitaa äänestäjien työn tulokset valua maan rajojen yli osinkoina jenkkirikkaille. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että SDP:tä pidetään jo auringonlaskun puolueena.

Lipposen ja Ahon hallitusten aikana kuntien valtionosuuksia leikattiin niin, että vuonna 2000 ne olivat enää 21,9 prosenttia kuntien budjetista. Vuonna 1990 ne olivat vielä 36,7 prosenttia. Kun vielä progressiivista valtion verotusta alennettiin, kuntien oli pakko nostaa kunnalisveroja, siis tasaveroja, jolloin pienituloiset, köyhät ja työttömätkin  laitettiin maksamaan hyvinvointipalvelunsa. Rikkaathan saavat palvelunsa yksityissektorilta. Varallisuusveron poisto, sekä suurin osa perintöverostakin on poistunut Kataisen ja Vanhasen aikakaudella.

Tässä maassa ei ole enää kuin "paskaduuneja". Kataisenkin kunnallisvaalimainoksessa oli työkalut ristissä kuin parhaimmallakin "taistolaisella". "Kaikkien kuntien tekevät ihmiset liittykää yhteen". On siinä nuori äänestäjä altis vaikutteille!

Tämä ns. yhden totuuden politiikka vaatii jatkuvaa valtion menojen säästämistä, leikkausta, järkeistämistä, kilpailuttamista ja ulkoistamista, jolloin Kataisen puheet "välittämisesta" ja "yhteisöllisyydestä" tuntuvat jokseenkin kummallisilta. Mutta ainaisessa ahdingossa oleva, mielialapillereiden avulla elävä, nuori äänestäjä ei enää kuule näitä retorisia  paskapuheita. Joka paikassa pelataan vain pudotuspeliä... erityisesti medioiden viihdeohjelmissa.

Sitten ovat vielä nämä jarisarasvuot ja esasaariset, jotka rahastavat loppuunpalaneita ihmisiä tekemällä heistä "oman elämänsä sankareita". Eipä ole ihme, että lapset jäävät jalkoihin ja nuoret oireilevat pyssy kädessä.