Pitkään uskottiin, että Euroopan unioni pysyy luonteeltaan valtioliittona, jossa itsenäiset valtiot hoitavat omat takapihansa parhaimmaksi katsomallaan tavalla, kuitenkin yhteisiä eurooppalaisia arvoja ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Monenkaan mieleen ei juolahtanut, että joutuisimme rahoittamaan sellaisia Unionin maita, jotka elävät niin sanotusti kuin pellossa. Toki on ollut tiedossa, että joidenkin välimeren maiden Eu- tuet ovat haihtuneet lievästi sanottuna suurpiirteisen kyseenalaisesti, isänmaallisten virkamiesten toimesta. Mutta nämäkin on vielä siedetty.

 

Vain Suomessa on ollut Eu:ta puolustavia virkamiehiä, jotka ovat viilanneet pilkkuja siihen malliin, että jotkut viljelijät ovat tehneet jopa itsemurhia. Kansanluonteemme kulmakivi on olla mallioppilas.

 

Kun Euroopan unioniin liityttiin, jotkut vitsailivat, että se olisi lopulta kuin Neuvostoliitto. Nyt sitten ollaan tuossa toivonliitossa: ahkerat ja asiansa hoitavat joutuvat maksumiehiksi niille, jotka huijaavat ja hoitavat asiansa muutenkin leväperäisesti. Sellaista se oli NL:ssäkin.Toistaiseksi puhutaan rahastosta, mutta se on jo askel avustusten maailmaan, joka on asteeltaan aivan toista luokkaa kuin alueelliset tuet, joita jotkut rosvokoplat kähmivät pienemmässä mittakaavassa.

 

Mukavia työvuosia vaan Olli Rehnille, joka on suomalainen ja myrskynsilmässä. Kuinkas muuten.