Raamattu on ainutlaatuista draamaa. Se oikeuttaa Israelin olemassaolon ja laajentumisen. Olemassaolo tietysti on tässä vaiheessa hyväksyttävä ilman Raamatun kertomuksiakin, mutta Arabimaailmassa tapahtumia on tulkittu ihan erilaisesta historiallisesta näkökulmasta. Arabeille olosuhteet näyttäytyvät länsimaisena operaationa ja vertautuu ristiretkiin. Nämä retket aloitettiin alunperin siksi, että ensimmäisen vuosituhannen täyttyessä odotettiin ilmestyskirjaan vedoten Jumalan valtakunnan laskeutuvan maan päälle. Näin ollen kristittyjen pyhä kaupunki Jerusalem tuli sitä ennen vapauttaa vääräuskoisista. Tämä prosessi suoritettiinkin niin perusteellisesti, että koko väestö tapettiin – siinä meni mukana juutalaiset ja kristityt muslimien mukana.
 
 Perimätieto eurooppalaisten raakuuksista jäi elämään vuosisadoiksi. Muslimien näkökulmasta Israelin valtio länsimaisine tukijoineen on yhä äärimmäisen kipeä paikka. Eurooppalaiset koettiin jo tuhat vuotta sitten barbaareiksi.
 
 Nykyinen sukupolvi muistaa parhaiten lähihistoriaa. Israelin valtio perustettiin sodan jälkeen asutulle maalle paikalliset asukkaat syrjäyttäen.  Paljon vaikutti vielä Raamatunkertomukset: Palestiinan katsottiin olevan Jumalan juutalaisille lupaama maa. Länsivallat olivat myös toisen maailmansodan jälkeen toitottaneet kansojen itsemääräämisoikeutta ja siirtomaista luopumista. Tähän saumaan oli kovia kokeneiden juutalaisten hyvä tarttua.
 
 Näkökulmasta riippuen Israelin valtiosta on kiittäminen tai kiroaminen kuvataiteilija Aadolf Hitleriä. Juutalaisvainot alkoivat Saksassa 30- luvulla ja se oli omiaan voimistamaan heidän haluaan oman valtion perustamiseen. Juutalaisia on vainottu ennenkin. Nyt mietityttää vetäytyykö amerikkalaiset; jääkö Israel lähivuosina yksin muslimivaltioiden puristukseen.