Ei niin monia kymmeniä vuosia sitten, kun suomalainen kulttuuri sopeutui luonnonympäristöön pienimuotoisine maatalous-, puutarha- ja käsityöläisyhteisöineen. Harjoitettiin erityyppistä, paikallisiin luonnonoloihin ja kulttuureihin sopeutuvaa viljelyä sekä tarvikkeiden valmistusta. Olisi toivottavaa, oikeastaan välttämätöntä, että yhteiskunta sopivin menetelmin tukisi ja rohkaisisi talouksia mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Pienen viljelypalstan hankkiminen ei saisi olla kenellekään taloudellisesti vaikeaa. Viljelyssä tulisi suosia niitä lajikkeita, jotka parhaiten soveltuvat meidän sääolosuhteisiimme ja välttää niitä, jotka ovat liian herkkiä tai vaativat paljon työtä tai hankalia erikoisjärjestelyjä.
 
 Maatalouden päätehtävänä pitäisi olla paikallisen omavaraisuuden ylläpito ja taata puhtaiden perusravintoaineiden saanti. Luonnon moninaiskäyttö ekologista tasapainoa vaarantamatta antaa lisäksi ihmiselle mielekästä työtä. On vain niin, että maatalouden tuotantokyky turvataan vain biologisin ja työvaltaisin menetelmin. Uuden biotekniikan tulisikin palvella paikallistaloutta ja sen luonnottomat muodot, kuten geenimanipulaatio, on kiellettävä ja samalla huolehdittava siitä ettei maahan tuoda geenimanipuloituja elintarvikkeita.
 
 Vaikka luonnonmukaisessa kulttuurissa ravinto onkin pääasiassa kasvis- ja kalavoittoista, on syytä ylläpitää myös pienimuotoista karjanhoitoa jo peltojen lannoituksen vuoksi. Nykyisin Suomen uhanalaisiksi luokitelluista eliölajeista huomattava osa edustaa laidun-, niitty ja hakamaaympäristön seuralaislajistoa. Siksi riittävän laajamittainen karjatalouden ylläpitäminen on tärkeää. Pääosa siitä tietysti palvelisi maidon ja villan tuotantoa. Tänään karjanhoidossa harjoitetaan massatuotantoa, navetat ovat kuin tehtaita. Eläimiä kohdellaan luonnottomasti, ei enää yksilöinä ja niiden lajiominaisuutta loukataan. Mitä tapahtuukaan, kun EU lopettaa maataloustuet. Mitä tapahtuu, kun Eurooppa ei pysty enää ylläpitämään tätä elintasoa. Asutetaanko Suomen maaseutu uudelleen ?  Maaltapaosta maallepakoon.
 
 Maataloudessa, niin kuin kaikessa luonnonkäytössä, ihmisten tulisi ottaa huomioon biosfäärin ravinto- ja energiaketjujen jatkuvuus ja eliölajien monimuotoisuus. Tällä tiellä ei voi enää jatkaa. ihmisen on opittava elämään luonnossa luonnonympäristönsä ehdoilla