Vastustin aikoinaan Eu- jäsenyyttä, mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin Suomen nyt eroavan siitä. Näillä mennään, sanoisi ventinvetäjä.  Globaalin markkinatalouden kriisin viedessä, vientivetoinen Suomi vikisee  pahemmin kuin nuori Jyrki Katainen osasi aavistaakaan. Jyrki oli kai yläasteella viime laman aikaan. Edellinen porvarihallitus teurasti aikanaan tehokkaasti kotimarkkinateollisuuden, samoihin aikoihin maata vietiin vauhdilla EU.iin.

Aika arvovaltaiset tahot ovat todenneet, että lama ei ehkä enää pääty koskaan. Maailma on kriisejä täynnä eikä jatkuva kasvu rajatussa tilassa ole enää mahdollista. Ekologiset rajat on saavutettu. Luja usko talouskasvuun kuitenkin saa "kriisihallituksemme" ottamaan lisää velkaa kulutustason ylläpitämiseksi. Oppositio demareineen ei ole esittänyt mitään vaihtoehtoaja, ansiosidonnaisuus on kaikessa "päivän sana", vaikka massatyöttömyyden edessä.

Suomessa on valtava julkinen sektori, joten yksi tapa massatyöttömyyden torjumiseksi on työn jakaminen työviikkoa lyhentämällä. Malli sopii tietysti myös yksityissektorille. Muuten voi käydä niin, että työttömyyskorvauksista tulee hallitsematon rasite. Myös eläkkeiden maksaminen on suuri menoerä yhteiskunnalle. Vaikka kauhea poru syntyykin, nykyisestä ansiosidonnaisesta eläkkeestä tulisi luopua ja siirtyä kaikille yhdenvertaiseen maltillisen suuruiseen tasaeläkkeeseen. Tähän siirtyminen on muutenkin välttämätöntä, koska sellainen utopia, että valtio pystyisi suoriutumaan kasvavista eläkemenoista vaikka todellista lamaa ei tulisikaan - on mahdoton yhtälö. Niin hurjaa talouskasvua ei tämä maa enää näillä resurrseilla pysty luomaan.

Voi olla, että Rivieralla ja muuallakin asuvat valtion, kuntien ja yksityisen sektorin korkeapalkkaiset eläkeläisherrat ja rouvat joutuvat vielä asumaan Suomen mökissään. Mutta mikäs täällä on ollessa ja kuunnellessa Vivaldia (4 vuodenikaa). Vai oliko se Vivaldi ?