Maailman väkiluku oli noussut jo 9 miljardiin. Oli pakko ryhtyä syntyvyyden rajoittamisen tielle, jota vasta nimitetty maailmanhallitus lähti toteuttamaan. Suomen osalta päädyttiin noin miljoonan asukkaan stabilointiin. Suunniteltiin, että lähestyttäessä optimiväkilukua, aineellista varustelutasoa ja kulttuuripalveluja vähitellen lisättäisiin, kunnes nekin stabiloidaan lopulliselle tasolle.
 
Syntyvyys säännöstellään siten, että jokaista hedelmällistä naista kohti sallitaan keskimäärin 2,0 synnytystä. Näin arvioitiin väkiluvun laskevan 300 vuodessa kymmenesosaan; stabiili väkiluku edellyttää sitten 2,5 lapsen keskilukua. Tuolloin lapsen synnyttäminen on kaikista ihmisen toimista vähiten yksilön – tai kahden yksilön, vanhempien – asia ja selkeimmin yhteiskunnan ja ihmiskunnan asia. Vuonna 2030 synnytys on jo yleiseettisistä syistä ankarimmin luvanvarainen elämänalue. Kirjavuuden ja moninaisuuden takaamiseksi sallitaan keskiarvon puitteissa joihinkin erittäin virikerikkaisiin ja kasvatuksellisesti sopusointuisiin koteihin monilapsiperheitä, ja vastaavasti lasten synnyttäminen kaikkein onnettomimpiin kotioloihin kielletään.
 
Pääsääntönä on, että synnytys sallitaan enimmille naisille. Laajakantoisista rotuhygienisistä valinnoista yhteiskunta pidättäytyy. Näin vältytään geenivaraston yksipuolistumisesta ja köyhtymisestä. Syntyvyyden pysyminen säädetysti yhteiskunnan hallinnassa varmistetaan raskaustarkastuksilla väestön tiheään toistuvien terveystarkastusten yhteydessä. Abortti on ilmainen kuten ehkäisyvälineetkin ja kaikkien kansalaisten joustavasti saatavilla.
 
Vuonna 2035 ihmetellään vuosisadan alun keskustelua maan kantokyvystä ja ravinnon riittämisestä noin 9 miljardille kuluttavalle ihmiselle. Tuolloin ajateltiin, että hyvin pyyhkii ja juuri ja juuri säilytään hengissä. Ravintoa riittää, on puhdasta vettä ja hengitysilmaa, jätetasapainokin on jossakin tai mitä kaikkea ongelmia nyt onkaan. Mutta toisaalta (kai) ihmislajiin sisältyy kyky oivaltaa ja ymmärtää, kyky tehdä analyysejä, rakentaa synteesejä, ratkaista aivojen sisällä suurimmatkin ongelmat, oivaltaa kirkkaasti myös tuhoavat tekijät omassa olemuksessaan. Kyse on vain siitä, kuinka monilla ihmisillä on näitä kykyjä?
 
Siksi on syntyvä maailmanhallitus, jota myös diktatuuriksi voisi kutsua.