ANSIOLUETTELOITA
 
Onnittelut vaalivoitosta Persuille, Keskustalle, Kokoomukselle, Obamalle, SDP:lle, Vassareille,
RKP:lle, Kristillisille, Nukkuville ja Vihreille, ja kaikille, jotka voittivat äskettäisissä vaaleissa. On hienoa elää maailmassa jossa kaikki voittavat, paitsi Kokoomuksen nuoret jotka haluavat poistaa ensin epäkelvon aineksen ja sen jälkeen epäkelvon aineksen poistajankin.
 
Kokkareitten nuorisopiiri vavisuttaa puoluetta sisältä päin. Ei siksi, että he olisivat vanhemman  kokkaripolven mielestä väärässä, vaan siksi, että eivät ole vielä oppineet, että politiikassa ei saa koskaan kertoa todellista mielipidettään. Hyväksi poliitikoksi kasvaminen edellyttää mielipiteitten salaamista ja ympäripyöreitten mutinoitten esittämistä niin, että todelliset näkemykset voidaan kenenkään huomaamatta hiljalleen toteuttaa.
 
Eniten julkisuutta mediassa ovat kuitenkin saaneet juuri julkistetut verotiedot. Uteliaisuuden ja kateuden valtaama kansakunta tavailee verolistoja aamusta iltaan. Sattuneesta syystä minulta hiljan   ns. arvovaltainen taho pyysi ansioluetteloa. Koskaan ennen ei semmoista ole kyselty. Ilmoitin, että ansioni ovat niin säälittävän pieniä että ei niistä luetteloa saa, pankissakin aina nauravat kun sen ohitse kävelen.
 
Laadin toki sitten luettelon tekemisistäni. 45 vuoden työuraan mahtuu aika lailla kaikenlaista. Puolet olen jo unohtanut, toista puolta yritän epätoivoisesti vielä unohtaa. Oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus yrittää listata omia tekemisiä ja ns. saavutuksia. Saavutettuja etuja en niistä löytänyt, syksyllä julkaistu runokokoelmani ”Hoi hillotta” kertoo siitä karun totuuden.
 
Olen käynyt itseni kanssa viime aikoina YT-neuvotteluja. Kansaneläkeikä on enää reilun kahdeksan   kuukauden päässä. Eläkeyhtiö ei ole suostunut tulemaan neuvotteluun mukaan, vaikka on tulevan tapahtuman toinen osallinen. Tarjottu eläke näet on niin pieni, että sitä ei pysty havaitsemaan edes suurennuslasilla, jos sen sijoittaa kolikkokukkaroon.
 
Tästä syystä  - valitan, arvon lukija -  joutunet kärsimään näistä jutuista vielä pitkään. Itse luultavasti lakkaan kärsimästä sitä mukaa kun seniliteetti ja dementia etenee.
 
Seuraavaan juttuuni asti: tavailkaa vaikka veroluetteloita. Lukeminen kannattaa aina.
 
Terveisin
 
            KUMPULAINEN