Uudenkaupungin kaupungin omistuksessa on paljon kiinteistöjä, joiden kunnosta liikkuu torilla monenlaista käsitystä. Mikään välttämätön itsetarkoitus ei julkisten rakennusten omistaminen kunnille sentään ole; ei edes liikeyritykset ole aina kiinteistöjen rakentajia ja omistajia, vaikka niissä toimivatkin - Uudessakaupungissa "etenkään". Kaupungin olisikin ryhdyttävä omistamaan julkisia kiinteistöjään järkevästi, joko yhtiöittämällä niitä tai myymällä esimerkiksi rikkaille eläkevakuutusyhtiöille.

Jos kaupunki yhtiöittää vaikka Pohitullin koulun muiden koulujen kanssa, haetaan vaan lainaa jostakin kuntarahoituksesta - vai mistä kaupunkijohtaja sitä rahaa halleilleen jatkuvasti hakee. Näin tarvittavat remontit saataisiin alulle ilman verorahaa. Kaupunki maksaisi tietysti käypää vuokraa kouluistaan kiinteistöyhtiölle, joiden hallituksen muodostaisivat henkilöt, jotka ovat (Kosken mukaan) paremmin motivoituneita kuin luottamusmiehet.

Kun taas kouluja tai muita julkisia rakennuksia myytäisiin eläkevakuutusyhtiöiden ammattitaitoisiin käsiin, he saisivat varmaa, kotimaista omistusta, jota ei konjunktuurit paiskele. Lisäksi kiinteistöjen käyttöä olisi helppo muokata väestörakenteen muutosten ja palvelutarpeiden mukaan.

Sijoittajan kannalta kaupunki olisi veroja keräävänä yhteisönä varma vuokranmaksaja