Maahanmuuttajan kotilähiö

Maahanmuuttajakulttuurien huomioon ottaminen asuinalueiden ja kaupunkien uudistamisessa tulee ulottua asunnosta kortteliin, koko lähiörakenteeseen, kaupunginosaan, kaupunkiin ja kaupunkiseutuun. Ensimmäinen tehtävämme on antaa maahanmuuttajan muokata asunnostaan oma koti. Valtaosa vuorokaudesta vietetään omassa asunnossa ja lähiympäristössä, ei esimerkiksi jossain työpaikassa. 

Valtion asuntorahaston lähiöprojektin (1995-1999) aikana oli vähän puhetta maahanmuuttajien huomioon ottamisesta lähiöuudistuksessa. Olemme tutkineet Turussa jo pitkään sitä miten maahanmuuttaja-asumisen arki sujuu lähiöissämme. Suomessa ollaan vasta aloittamassa arkkitehtien kouluttaminen siten, että opetukseen sisältyy suunnittelunäkökulmia myös maahanmuuttaja-asumiseen. 

Maahanmuuttajien lähiöasuminen muuttaa koko ajan lähiötä. Se näkyy esimerkiksi palvelurakenteessa, esimerkiksi Turun Varissuon kauppakeskuksen yrityksissä. Maahanmuuttajille tulee antaa oikeus rakennuttaa itselleen omia harrastustiloja ja esimerkiksi rukouspaikkoja.

Myös lähiön fyysisessä ympäristössä saa näkyä jälki maahanmuuttajista. Esimerkiksi Harri Haganin kirjoitama selvitys ”Lähiökorjaamisen arkkitehtoniset vaikutukset” (Ympäristöministeriö 1996) sisältää yhden näkökulman lähiöuudistuksen arkkitehtuuriin. Sitä tulee kuitenkin täydentää ”monikulttuurisen lähiöuudistuksen” näkökulmilla. Arkkitehtuurissa ei voi olla arvokasta ainoastaan suomalaisen arkkitehtuurin modernistinen traditio ja sen mukaisen rakennuskannan suojeleminen.  

Jukka Paaso

Yleissuunnitteluarkkitehti, Turku