Ihmiselon ihanuus ja kurjuus

 

Tämä niin sanottu hyvinvointiyhteiskuntamme huolehtii vähä- ja heikompiosaisista kansalaisistaan ihmisen itsemääräysvaltaa kunnioittaen tasan niin kauan, kunnes ikää on ”tarpeeksi” ja laitoshoito kutsuu.

 

Juopostakin huolehditaan. Ei häntä panna pakkohoitoon vaan sosiaalitoimistot ovat ottaneet hänet huolenpitoonsa. Asuntoasioissa autetaan, toimeentulotuki juoksee ja sosiaali-ihmiset puhuttelevat joskus jopa kunnioittavaan sävyyn - toverillisesti etunimellä. Mukavan juopon on kohtalaisen helppo asioida sosiaalitoimistossa, aika on aina etukäteen sovittu. Ilkeät juopot saavat sosiaalitantat jopa juoksemaan ajatuksensa voimalla. Peruslähtökohta on, että alkoholistinkin on saatava olla oman elämänsä herra. Loppuun saakka saa omista asioistaan päättää myös juridisesti holhoukseen haettu. Hänen rahankäyttöään säädellään, mutta hänen mielipidettään on pidettävä arvossa ja hänen on voitava elää mahdollisimman normaalia elämää.

 

Uusin autettavien ryhmä ja laskemattomia resursseja kuluttava ihmisryhmä on maahan muuttajat. Isommissa kaupungeissa kustannukset (kuten Turussa) ovat jo karanneet käsistä. Kaupunginvaltuustoon ei ole useista kyselyistä huolimatta tuotu konkreettisia laskelmia tämän uuden kansanosan kuluista, koska niitä ei haluta päivänvaloon lisääntyvän rasismin pelossa. Kustannukset ovat jakaantuneen monille eri momenteille.

 

Mutta ! Kun ihminen tulee tiettyyn ikään eikä hänellä toimi kuin kirkas äly, häntä aletaan nöyryyttää. Perusoikeudet viedään noin vaan. ”Pienipalkkainen” hoitaja vie jopa sellaisen perusoikeuden kuin vessassa käynnin ! Syömisen perusoikeus on toisten käsissä. Ulkoilu on sattumanvaraista. Pääsee, jos on omainen, jolla on aikaa.

 

Korruptoitunut poliittinen eliittimme vaan selittelee ja miettii seuraavia vaalejaan ja rahoitustaan. Virkamieskoneisto on säilyttänyt tsaarinaikaisen perinteensä. Ainoa muuttunut asia on ylempien virkamiesten määrä, se on karannut käsistä.

 

En minä kauheasti ihmettele Kaari Utrion keskustelun avausta. Oikeastaan toivon - kun aikani koittaa - että voisin heti aloittaa keskustelut inhimillisestä lääkityksestä. Päättävä toimikunta ei saa olla pelkästään virkamiehistä koottu ”osakeyhtiöhallitus”, joka saa tehdä mitä vaan.