Alkoi tuossa vituttaa, kun jouduin lukemaan viiveellä Uudenkaupunginsanomia, koska sitä ei enää yhteisöömme tilata (pitäydymme Vakka-Suomen sanomissa). Syvä harmistukseni ei tietenkään johdu lehden tulematta jäämisestä vaan siitä, että kyseinen läpyskä ei noudata enää minkäänlaisia journalistisia periaatteita. Pääviesti tuntui olevan, että  Kari Koski edellyttää paikkakunnan poliitikoilta sellaisten pelisääntöjen noudattamista, jotka eivät missään nimessä kosketa häntä itseään. Hän arveli myös, että vaaleilla valitut valtuutetut ja jotkut hänen kollegansa eivät oikein ymmärrä mistä kunnallistoiminnassa on kyse. Olisi nyt jumaliste luullut toimittajan kysyvän tuossa kohden jotain ovelaa... vaikka Finndomosta, mutta ei. Ei kai lehdessä toimi sensuuri ?

Elin jonkin aikaa Romaniassa, kun maa oli vielä " sosialistisdiktatuurinen". En osannut kieltä, mutta bukarestilainen päivälehti muistutti hämmästyttävästi Uuudenkaupungin Sanomia ulkoisen ilmeensä puolesta. Toki minulle käännettiin asiasisältöäkin, mutta sitä enemmän se muistutti U:gin virkamiesten pää-äänenkannattajaa. Kuvat oli aina samasta  henkilöstä, tai hänen puolisostaan, nämä vilkuttivat milloin minkäkin palatsin tai hallin katolta.

Ennen niin räväkkä toimittaja  Leena Huittinen toisti lauantain lehdessä täysin kritiikittömästi KJ Kosken mielipiteitä. Pitkän päälle tämä jatkuva ylistyslaulu kääntyy kaupunginjohtajaa vastaan. Onko se sitten Uudenkaupungin etu ? En tiedä, mutta kansa näkee tällaisen journalismin läpi jo. Niin se näki lopulta Romaniassakin (Romania on mittasuhteeltaan huono vertaus, mutta substanssi on samankaltainen). "Ajatusten Tonava" ja " Ideoitten Paskalahti" voisivat olla jollakin tasolla jopa synonyymejä.

Koska ajastani Romanissa on jo paljon aikaa, uskallan myöntää, että toimin sikäläisen maanalaisen liikkeen yhteysmiehenä länteen muun muassa. Olin kai pieneltä osin osa sikäläistä vallankumousta. Tuosta ajasta tein myös 90- luvulla novellikokoelman, jonka saa kirjastoista. En sitä tässä sen enempää ala mainostamaan...