Lapsuuteni miljöö on vuosia ollut kesieni innoittaja. Olen yhä enemmän oleillut länsirannikolla; puolet vuodesta on virkistävää kesän heräämisineen ja syksyn satoineen. Puiden lehtien siimeksestä tähyän myös printtilehtiä: hyvin toimitettua alueellista uutislehteä sekä ilmaisjakelulehteä, joka edustaa myös tutkivaa journalismia. Paikallista ”oman pojan” valheellista valtalehteä välttelen.

 Olen viime aikoina ihmetellyt ”oman pojan” rajua hyökkäilyä muutaman kaupunginvaltuutetun kimppuun. Lehti näkee valtuutetut syypääksi jopa kaupunginjohtajan hakeutumiseen naapurikaupungin pomoksi. Niin erityisestä miehestä on kyse, että joidenkin poliittinen toiminta on jatkossa estettävä. Kaupunginjohtaja on itse todennut lehden sivuilla, että eri mieltä hänen kanssaan ”saa” olla, mutta kai vain kuiskaamalla. Kommentti paljastaa oleellisen: ehdoton pomo, valtuutetut valitaan vain kerran neljässä vuodessa, vain kuuliaisilla on mahdollisuus pysyä ”päättäjänä”. Johtaja on ollut poissa tolaltaan yhden valtuutetun nettipäiväkirjasta, jossa taitava sanakäyttäjä on aika railakkaastikin antanut lain puitteissa palaa. Toista valtuutettua kaupunginjohtaja syytti perusteettomasti ajojahdista, Kolmannella on kilpaileva sanomalehti, jonka sisältöön kaupunginjohtaja ei pysty vaikuttamaan. Neljäs on kai muuten vaan ”omille pojille” epäsopiva.

 ”Oman pojan” lehti on maanisesti julistanut johtajan glooriaa, mikä pienehkön tehtaan tulon myötä saikin katetta, mutta kaupunki on ollut jo vuosia tappiolla, ja kapea eliitti rappiolla. Henkilökunta pelkää lomautusten alkamista, samaan aikaan johtoporras jakelee toisilleen kymmenien tuhansien kannustinlisiä. Kaupunki sai myös valtion harkinnanvarausta ”köyhäinapua”, josta nuo valtuutetut ovat vinoilleet. Niinpä johtaja vasalleineen organisoi pikaistuksissaan parista valtuutetusta kiusaamissyytteitä työsuojelupiiriin, mutta ne tulivat bumerangina takaisin. Totta kai tuli! Ei luottamusmiehet ole työpaikkakiusaajia, ne arvostelevat, ovat kuntalaisten asialla.

 Tehtaan tulon myötä johtajan arvostelu on nyt poliittisesti epäkorrektia. Johtajakin on kylän ”oma poika”, syvä ystävyys toisen ”oman pojan” kanssa on ilmentynyt lehden sivuilla, välillä joka toisellakin sivulla. Kriittisiä mielipiteitä ei suvaita, lehti toimii kuin takavuosien portsari, joka valikoi hyötymielessä asiakkaansa.

 VIIMEISIN KÄSITTÄMÄTÖN TEKO KAUPUNGISSA OLI KAUPUNGINHALLITUKSEN ÄÄNESTYKSELLÄ PÄÄTTÄMÄ TUTKINTAPYYNTÖ POLIISILLE (6-3). Jos parin valtuutetun väitetystä kiusaamisesta on kyse, sitä on sitten normaali politikointi demokratiassa. Jos taas valtuutettujen tekemisiä muuksi muutetaan, se vaatii jo väärän walan oikeudessakin. Kaikkeen on oltava nyt valmiina. Kaupunginhallituksen esittelytekstikin oli valheellinen, mutta kelpasi muutamalle demarille ja kokoomukselle. Siinäpä poliitikot vaalivuonna toisiaan tuomitsevat, ja eräs kapiainen vielä jäävinä. Mutta kyse voi olla myös uutisotsikoista: kuka tahansa voi kuormittaa poliisia turhillakin tutkintapyynnöillä. Tiedottamisen kaupungin johto kyllä osaa, jopa keskeneräisissä työsuojeluasioissa.

   Kansalaiset haluavat luottaa lukemaansa! Vanha sanonta, että ”pakko olla totta kun lehdessä luki”, ei kaupungin kaikkia tiedotusvälineitä näytä koskevan. Loan heitto lehdessä, jota jo lapsena luin, on selittämätöntä. Onko vanhan polven toimittajalle ja kaupunginjohtajalle sosiaalinen media liikaa? Valtuuston kokoukset ainakin ovat olleet korrekteja. Kuka siis kiusaa ja ketä, ja missä? Joidenkin valtuutettujen maine ainakin pilattiin laillisuuden rajaseudulla. Kannattaa muistaa, että legendan mukaan alkuperäiseen Gotham Cityyn syntyi lopulta mielenvikaisia, naamioasuihin pukeutuneita rikollisia.