Samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen on vaikea pala nieltäväksi kirkollisessa maailmassa. Ruotsin luterilainen kirkko aikoo hyväksyä kirkolliskokouksessaan pian sukupuolineutraalin avioliittoon vihkimisen. Se tietysti tarkoittaa sitä, että Suomi seuraa perässä. Asia on vanhoille kirkoille eli ortodoksiselle, anglikaaniselle ja katoliselle kirkolle vaikeasti nieltävä pala ja uhkaa katkaista kirkkojen väliset suhteet. Suomen Katolisen kirkon piispa Teemu Sippo sanoi jossakin, että avioliitto on vanhoille kirkoille pyhä sakramentti, ei vain hallinnollinen kysymys.

 

Teemu Sippo edustaa kirkkokuntaa, jossa on käytössä vielä manaaminen. Suomessakin heillä on virallinen manaaja, jos piru pääsee irti. Ei ihme, että kyseinen kirkko on kiivas homoavioliittojen vastustaja

 

 Näinä vaikeina taloudellisina ja tuloerojen kasvun aikoina on ollut vastenmielistä seurata näiden kirkkojen ja hiippahattujen toimintaa. Heillä ei tunnu olevan muuta puuhaa kuin vastustaa naispappeja ja homoja. Tästäkö sitten maksamme veroja, esimerkiksi yhtiöt pakosta? Minulle on yhdentekevää minkälaiset ihmiset vihkiytyvät toistensa kanssa, jos kerran ovat kiintyneet toisiinsa. Toisaalta: miksi heille ei riitä Maistraatissa vihkiminen?  No ei tietenkään, koska he hakevat tasa-arvoista kohtelua, olettaisin.  

 

 Ryhtykääpäs  kirkot vihkimään myös homopareja, kun kerran siunaatte avioliittoon pareja, jotka ovat jo moneen kertaan eronneet. Pyhä sakramentti sekin on, jota ihminen älkööt erottako, vai miten se meni.

 Olen itse Jumalaa pelkäävä mies ja ennen olin pahimmanlaatuinen hetero. En minä siitä mitään etua elämässäni ole saanut.