Sitä tulee silloin tällöin miehekkäästi tartuttua runokirjaan. Minulle runot ovat tavallaan eräänlaisia ristisanatehtäviä, kirjoittajan aivoituksia ratkoessa saa mukavia fipoja… jos oivaltaa. Siteeraan nykyisin Uudessakaupungissa vaikuttavaa kasvatustieteen lisensiaatti Auvo Karsikkaan runoa ”SANOI”. Runo on kokoelmasta ”OMA KIELI”, jonka julkaisutilaisuudessa itsellänikin oli kunnia olla läsnä.

 

                                                         SANOI

                                                         

                                                         radio

                                                pookissa impyet

                                                kuinka kyennet

                               kuin mustapartainen mies postin luukulla

                                    kun byrokratiaa ei suomen älynnyt

                                     lappu on uuden suomen luukulla

                                                kirkkoherra kärynnyt

                                              kuka ymmärtäisi kuulla

                                            puolueiden kaikki lehdet

                                  kuin mädänneet lehdet kompostissa

                                                 kas kun puolueet

                                                kuolleet tukeensa

                                                       kehussa

                                                        eu:ssa

 

                                                           mitä

                                     kaikki mahtaa tarkoittaa lienee

                                            kova isku on naapurin

                                                   seinäntakaisen

                                                          purin

                                                         kieltäni