Killan talon Turun rakennuskeskukseen kerääntyi viime viikolla mielenkiintoinen ryhmä Turun rakentajia, kun Erkki Ettanen esitteli esikoisteostaan ”Tekijöitä ja Työmaita”. Paikalla oli toimittajien lisäksi muiden muassa Erkin yksi vanhoista työnantajista Simo Lehto, viranomaistahoa edustava Raimo Widell, arkkitehti Matti Suominen, ja yhtä kauan kuin Erkki Ettanen on rakentanut, rakennusten purkua harjoittanut Leevi Kaasilahti.

 

Kirjan näkökulma rakentamiseen on mielenkiintoinen ja ehdottomasti ainutlaatuinen. Se on käytännönläheinen kuvaus siitä mitä rakentaminen on toteuttajan kannalta katsottuna. Arkkitehtuurikirjoja ja historiikkeja on nähty riittämiin, mutta lukuisissa alan luottamustoimissa ansioitunut alan veteraani tarinoi kokemuksiaan kymmenistä pienistä, suurista ja vielä suuremmista työmaista, urakoitsijoista ja ihmisistä työmailla. Ennen kaikkea se on kuvaus rakennustyön ja mestarin arjesta, niin kommelluksista kuin onnistumisistakin. Samalla teos on kiinnostava dokumentti rakentamisen kehittymisestä viimeisten 50 vuoden aikana. Voisi kuvitella, että tämän kaltainen kirja on asiapitoista ja puisevaa luettavaa, mutta Ettanen kertookin tarinansa vauhdikkaasti ja huumoripitoisesti. Muistelmateosta tukee hyvin kuvat monista turkulaisille tutuista rakennuskohteista. Erkki Ettanen ehti olla parikymmentä vuotta työmaamestarina, saman verran valvovana mestarina. Kokemuksia on kaikenkattavasta rakentamisesta, korjaamisesta ja isännöinnistä. Myös huippuvaativista kulttuurihistoriallisista kohteista, joissa näkemykset museoviraston kanssa joutuivat joskus koetteelle. Virasto halusi säilyttää, niin myös Eki, mutta hänellä oli siihen realistisemmat käytännön keinot.

 

 Itselleni on vuosien mittaan syntynyt myyttinen kuva ”vastaavasta mestarista”. Kyse on poikkeuksetta aina erityisestä persoonasta, jonka vastuulla on työmaalla kaikki, hankintavaltuuksista ihmissuhteitten hallintaan. Erkki Ettanen toteaa, että tulosta oli tultava sillä ihmisjoukolla mikä oli käytettävissä. Vastaavalle annettiin aina vaativampia kohteita, jos edellinen onnistui hyvin. Niin kokemusta karttui ja kokenein piti olla valvojan tehtävissä.

 

Tiesin Erkki Ettasesta jotain ennen esikoiskirjan tuloakin. Kirjamessujen yhteydessä julkaistiin aikaisemmin antologiasarjaa ”Ikään Kuin” (toim.H. Kumpulainen/ K. Kettunen), johon viisikymmentä vuotta täyttäneet harrastelijakirjoittajat saivat lähettää novellejaan. Erkki Ettasen Tupavuoresta kertova novelli oli yliveto. Kirjaan pääsi hyvin harva kirjoittaja. Muistan tuolloin ajatelleeni, että siinäkö meillä on uusi Päätalo, joka myös oli siviiliammatiltaan rakennusmestari. Nyt ajattelen sitä vielä enemmän. Kirjassaan Ettanen kertoo juttu muotoisissa muistelmissaan kaikenlaisista työmaista Turun lähihistoriassa, työmaiden ihmisistä, taustoista, rakennusliikkeistä ja niiden originelleista johtajista, eikä unohda työmaille tärkeiksi muodostuneita aliurakoitsijoitakaan, joita olivat kuorma-autoilijat, romukauppiaat, purku-urakoitsijat ja monen lajin jobbarit.  Kun itse toimin vuosikausia aliurakoitsijana, enimmäkseen rakennuksilla, pari kertaa satuin Ettasen Ekin vetämälle työmaalle. Hän oli se henkilö, joka organisoi olosuhteemme paikan päällä sellaisiksi, että saimme jäähdytyslaitteet asennettua. Kairviita oli ainakin yksi niistä paikoista, jossa olin hyvin nuorena harjoittelijana mukana.  

 

 Erkki Ettanen on toiminut ”Rakennuttajat ja Valvojat ry:n (RAVA) hallituksessa kymmenen vuotta, joista v. 1995-1998 puheenjohtajana, hän on kirjoittanut pakinoita, kolumneja ja lehtiartikkeleita niin Ravan jäsenlehteen, Rakennuttajalehteen kuin Locus- lehteenkin  useiden vuosien ajan. Mielipiteitään hän on julkaissut runsaasti mm. Rakennuslehdessä ja Turun sanomissa.

Erkki Ettasella oli myös rooli siinä, että rakennusmestarikoulutus palautettiin ennalleen.

 

Suosittelen ”Tekijöitä ja Työmaita”- kirjaa lämpimästi. Teos on kirjallisena saavutuksenakin niin hyvä, että ei tarvitse olla alan mies tai nainen sen parissa tunnelmoidessaan. Itselleni lukuhetki tuotti ylimääräistä mielihyvää, kun kirjan lukuisista sankareista eräs sattui olemaan hyvä ystäväni vuosien takaa.