Maapallolla ei ole yhtään tärkeää ongelmaa, jonka syynä ei välillisesti tai välittömästi olisi väestön räjähdysmäinen kasvu. Myös kaikki meitä uhkaavat globaaliset ekokatastrofit johtuvat tästä, ja tämä kaikki sattuu yhteen teollisen vallankumouksen kanssa. Ihmiskunta ei kykene hallitsemaan tilaansa. Massoittaiset nälkäkuolemat, puutostaudit sekä vaikeat epidemiasairaudet nähdään vielä kehitysmaiden vitsauksina, mutta on vain ajan kysymys milloin ne ovat myös teollistuneen maailman painajaisina.

 

Hallitsematon maahanmuutto antaa siitä jo viitteitä.

 

Myös työttömyys on jatkuvasti paheneva, ratkaisua vailla oleva ilmiö. Monissa ”korkean elintason” maissa se on jo vaarallisen suuri. Seurauksena on monenlaisen kurjuuden, rikollisuuden ja väkivallan räjähdysmäinen kasvu, mitä taltuttamaan on yhä enemmän lisättävä sosiaalihuoltoa, laitoksia ja poliisivoimia.

 

Vaikka Suomen väkiluku onkin vain promille maailman väestöstä ja maamme on suhteellisen harvaanasuttua, ovat väestön liikakasvun merkit ilmeiset. Luonnon kantokyky on lähes kaikkialla ylitetty; meidän luontomme on näillä pohjoisilla äärialueilla paljon herkempi haavoittumaan kuin keskeisen Euroopan alueilla. Vuosikymmeniä olemme kylväneet väkilannoitteita peltoihimme ja korjanneet isoja satoja jatkuvasti kasvaneelle väestöllemme ja myrkyttäneet elintilaamme. Elätämme väestöämme myös tuontituotteilla. Ei voi olla mitään järjellistä syytä siihen, miksi Suomenkaan väkiluvun pitäisi kasvaa. Miljoonakin ihmistä asiantuntijoiden mukaan riittäisi hyvin turvaamaan biologisen perintöaineksen monimuotoisuuden ja takaamaan sopeutumisen tulevaisuuden muuttuviin olosuhteisiin. MITÄ VÄHEMMÄN IHMISIÄ SEN PAREMPI YMPÄRISTÖ.

 

Kaiken järjen valon nimessä yhteiskunnan onkin tuettava sellaisia väestöpoliittisia ratkaisuja, jotka merkitsevät väkiluvun kasvun pysähtymistä. Lasten synnyttämisen vapaus on jo monien mielestä selkeästi yhteiskunnan asia, ei yksilöiden. On kunnioitettava oikeastaan kansakunnan hyväntekijöinä niitä naisia, jotka uhrautuvat yhteiseksi hyväksi olemalla hankkimatta lapsia. Puheet Suomen häviämisestä kansakuntien joukosta ja muuttuvasta epäedullisesta väestörakenteesta joutaisivat täysin katteettomina unohduksiin, elleivät niitä toistuvasti esittäisi johtavissakin asemissa olevat henkilöt. Kysyä sopii mikä kansakunta tässä kulttuurien rikkaudessa häviäisi?

 

 Presidentin palkintojen jakaminen toistakymmentä lasta synnyttäneille äideille osoittaa melkoista ymmärryksen puutetta. Sellaisia suomalaisäitejä ei enää juuri kai olekaan. Jaetaanko monikulttuuristen perheiden äideille näitä palkintoja seuraavaksi?  Perheiden yhdistämispäätösten jälkeen moni äiti saisi varmaan tuplapalkinnon. Kannattaakin muistaa, että lapsen kasvattaminen 0-20 ikävuosien välillä maksaa ainakin kaksi kertaa enemmän kuin vanhuksen huolto 65- 85 ikävuosien välillä. Maahanmuuton vauhti enteilee selvästi jo sitä, että se on vanhuksilta pois!

 

Tulevaisuuden maailmassa kansakunnan olemassaoloa ja merkitystä ei enää ratkaista massalla, vaan sen henkisellä kehittyneisyydellä. Siitä näytti kovasti olevan huolissaan myös Euroopan Keskuspankin jäsen, jonka kirjasta koko Eurooppa nyt puhuu. No, olihan kirjan sävy hieman rotuhygieninen.