Toiset käyvät äänestämässä, toiset taas äänestyspaikalla. Itse olin paikalla kahdesta syystä:  äänestysaikeissa ja vaalilautakunnan jäsenenä.  

 Aioin todella äänestää, kävelin kengät naristen kotini lähellä olevalle koululle, jossa kansalaisoikeuteni oli määrä toteutua. Aikaa oli runsaasti, koska olin vaalitoimitsijana iltapäivävuorossa. Huurupartana kävelin tutun vasemmistoliittolaisen virkailijan luokse, oli hiljaista, olin ainoa asiakas. Nimeni löytyi luettelosta ja tuttavani vitsaili, että tarvitsenko tussin. En ihmeessä, heitin takaisin, en piirrä mitään tussua vaan numeron, selvän numeron, josta ilmenee tämän äänestäjän viimeinen tahtotila.

 Mutta sermin takana alkoivat vaikeudet. Olin taas muuttanut mieleni ja jouduin eräänlaiseen kompromissisyndroomaan, ikään kuin erisuuntaiseen mielipahahäiriöön. Alitajunnastani nousi esiin  ehdokkaan eräs lausunto ”Kuinka minusta tuli minä” – radio - ohjelmasta. Olin jo hieman piirtänyt äänestyslippuun kyseisen, valitsemani ehdokkaan numeroa, kun vedin kynän irti kortista niin, että kyynärpääni kolahti seinään ja olin kaataa koko kopin. Ympäriltäni kuului nauruntapaista, toimitsijathan olivat tuttujani, poliittisia tuttuja, joiden kanssa olen aina tullut juttuun. No eipä mitään. Ryhdyin korjaamaan piirtämääni numeron alkua, siitä oli saatava sen toisen ehdokkaan numero tavalla tai toisella. Varmaan ymmärrätte, että kun yrittää saada kakkosesta kuutosen tai kuutosesta kakkosen, piirtää lopulta nuottiavaimen…tapaisen vempaimen, josta ei kukaan saa selvää. Äänestäjän tahtoa ei parhainkaan toimitsija sellaisesta tulkitse.

 Niinpä siinä sitten taisi käydä, että kansalaisoikeuteni tai velvollisuuteni muuttui kansalaistottelemattomuudeksi. Mutta väliäkös tuolla, presidentin valtaoikeuksien kimpussa ollaan taas virkaanastujaisten aikaan, joten ihan sama vaikka ääneni hylättäisiinkin. Presidenttipariskunta on tässä maassa hyvin, hyvin seremoniallinen. Eiköhän Sauli ja Jenni tuhlaa presidentti-instituutioon varatut rahat todella, todella tyylikkäästi. Toivottavasti menevät ensin kylään Venäjälle. Sauli voisi ottaa veljenpoikansa mukaan puhumaan niistä fosforipäästöistä, joita erään ökymiljönäärin tehdas ruiskuttaa Itämereen.

  Mutta sitähän minulta vaadittiin, pitää olla vaaleissa jotain mieltä. Muuten ei voi kuulemma valittaa. No, en todellakaan valita, näillä vaihtoehdoilla.