·Olin mukana vihreästi ajattelevien työryhmässä 80- luvun loppupuolella. Lainasimme ensimmäiseen Suomessa julkaistuun (painettuun) "Vihreään ohjelmaan" filosofi Senecan tunnetun ajatuksen: "Köyhä ei ole se, jolla on vähän, vaan se joka haluaa enemmän".
Toki tajusin, mitä se tarkoitti ihmiskunnan ja ympäristön kannalta, ja myös ihmisen sietokyvyn kannalta. Ahneus tuli tiivistettyä seuraamuksineen. Ja ahneen maailmankuva paljaimmillaan..

   Viisas mies tuo Seneca aikanaan, kun Rooman klubikin julisti ajatuksiaan vasta  1970- luvun alussa. (löysin muuten " Varsinais-Suomen Vihreiden tavoiteohjelman", jonka luulin monissa muutoissa jo kadonneen)

 Elimme 80- luvulla hyvin aatteellista euforiaa, kuvittelimme pelastavamme maailman. Aika pian kuitenkin selvisi, että Vihreä Liitto jatkaisi meidän ekologistien aloittamaa puolueajatusta, jonka polarisoitumisesta seurasi, vain se, että ”Vihreys” muuttui Vasemmistoliiton kaltaiseksi apupuolueeksi. Saimme siis taas vasemmistopuolueen muiden lisäksi! (Vihreät r.p – siis me, jäimme vähemmistöön, kun syntyi Vihreä liitto). Jatkossa Vihreisiin liittyi tietysti myös oikeistolaisia, olihan todellinen aate jo kuopattu,- siis ekologia!

Vihreästä liitosta tulikin jatkossa yleispuolue, jonka erityiseen saavutuslistaan voidaan liittää Talvivaran kaivos ja ”piikki auki” ydinvoimalle. Siis: Hyvästi moottoriturpa Niinistö, saman niminen presidentti on jo tarpeeksi.