Maapallolla ei ole yhtään tärkeää ongelmaa, jonka syynä ei välillisesti tai välittömästi olisi väestön räjähdysmäinen kasvu. Myös kaikki meitä uhkaavat globaaliset ekokatastrofit johtuvat tästä. Tämä on fakta, jonka jo kaikki täysipäiset tiedemiehet allekirjoittavat. Ihmiskunta ei pysty hallitsemaan tilaansa.

Meilläkin suuri työttömyys on jatkuvasti paheneva, ratkaisua vailla oleva ilmiö. Monessa ns. "korkean elintason" maassa se on jo vaarallisen suuri. Seurauksena lienee monenlaisen kurjuuden, rikollisuuden ja väkivallan huima kasvu, mitä taltuttamaan on yhä enemmän lisättävä sosiaalihuoltoa, laitoksia ja poliisivoimia.

Vaikka Suomen väkiluku on vain promille maailman väestöstä ja maamme on suhteellisen harvaanasuttu, ovat väestön liikakasvun merkit meilläkin ilmeiset. Tasavallan presidentti joutuu pian antamaan varmaan kunniamerkkejä toistakymmentä lasta synnyttäneille, mikä osoittaisi käsittämättömän suurta ymmärryksen puutetta. Suomalaisäitejä ei juuri sentään enää ole palkittu näistä ansioista viime vuosina.

Perustelen ehkä shokeeraavaakin mielipidettäni luonnon kantokyvyn ylittämisellä; meidän luontomme on näillä pohjoisilla äärialueilla paljon herkempi haavoittumaan kuin vaikkapa keskeiessä Euroopassa. Ei ole olemassa mitään järjellistä syytä siihen, miksi Suomenkaan väkiluvun pitäisi kasvaa tai miksi meitä pitäisi olla näinkään paljon. Miljoona ihmistä riittäisi hyvin turvaamaanbiologisen perintöaineksen monimuotoisuuden ja takaamaan sopeutumisen tulevaisuuden muuttuviin olosuhteisiin.

Mitä vähemmän ihmisiä, sitä parempi ympäristö. Tietyt piirit pohtivatkin jo, onko lasten synnyttämisen vapaus lainkaan yksilön asia ? Pitäisisikö ryhtyä kunnioittamaan yhteiskunnan hyväntekijöinä niitä naisia, jotka uhrautuvat yhteiseksi hyväksi olemalla hankkimatta lapsia? Lapsen kasvattaminen 0-20 ikävuosien välillä maksaa ainakin kaksi kertaa enemmän kuin vanhuksenhuolto 60-80 ikävuosien välillä. Eikä tulevaisuuden maailmassa kansakunnan olemassaoloa enää ratkaista massalla, vaan sen henkisellä kehittyneisyydellä.