Oli puuduttavaa seurata Turun kaupunginvaltuustossa kuinka maanalaisen parkkiuolan mahdollistavaa kaavamuutosta käsitelttiin. Turussa ei ole kai koskaan nähty sellaista mielenilmausta valtuuston edessa, kun kaavamuutos hyväksyttiin äänin 38-29. Pihalla oli noin 600 kaupunkilaista kyltteineen ja megafooneineen.

Aikaisemmin torilla oli kerätty nimiä neuvoa antavan kansanäänestyksen aikaansaamiseksi, parkkiluolaa vastaan. Listalle tuli lähes 13 000 allekirjoitusta, jotka luovutettiin virkakoneistolle aloitteen tueksi kansanäänestyksestä. Kaupunginhallitus totesi esittelytekstissään valtuustolle, että asemakaavoitus ei kovin hyvin sovellu kansanäänestyksen kohteeksi, koska kaavoitukseen liittyy ... no, kaikenlaista.

Jokatapauksessa kaavaesitys tuli kuin varkain valtuustoon. Ympäristö- ja kaavoituslautakunta oli saanut tehtäväkseen kaupunginhallitukselta sen suunnitelman laatimisen. valtuusto joutui taas kerran kumileimasimen asemaan, mutta tällä kertaa hyvin äänekkään sellaisen. Valituksia tullaan rustamaan monistakin eri syistä, jopa jääviydet otettiin tarkasteluun, koska moni käsittelijä eri asteissa oli Parkkihallin tulevien omistajien leivissä. Käytännössä kaavamuutos parkkiluolineen on mestarinäyte siitä, miten isojen puolueiden ikääntyneet juntat toimivat.