Arkkupakastin

 

 Perslandia

 

 Simo Toini on noussut valtaan. Suomi on sanoutunut irti kaikista talousliittoutumista ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Ulkomaankauppasopimukset on purettu, ulkomaiset rakennus - ym. projektit keskeytetty, kansainväliset jälleenvakuutussitoumukset on irtisanottu. Maakaasuputket ja sähkölinjat maan rajojen ulkopuolelle on katkaistu. Ilmasto-ohjelma on muutettu ilmastointiohjelmaksi. Luterilainen kirkko on nyt katolinen. Suomen ”tase” on irtautumisen hetkellä 50 miljardia euroa pakkasen puolella. Kunniallinen irtautuminen on vaikeaa, joten markka otetaan takaisin ja aloitetaan devalvaatiolla. Tavara- ja rahakeskeisyydestä pyritään irti. Osa palkoistakin maksetaan elintarvikkeina ja mm. työvaatteina. Pankkilaitos kansallistetaan ja inflaatio lakkaa perustuslain nojalla. Pankki-, luotto-, ym. kortit jäävät pois. Johtajien palkat pudotetaan, koska myös valta katsotaan tuloksi.

 

 Silti näyttää Huonolta. Suomi on joutunut tinkimään periaatteestaan globaalisessa mitassa ja tarjoamaan maksuksi kasvuyhteiskuntansa jäämistöä, koneita, laitteita, laivoja ja muuta kalustoa - toivoen, että niillä ennen pitkää vastaanottajamaissakin olisi vain romuarvo. Riisutut ulkomaankauppakiintiöt siirtymävaiheen jälkeen ovat niukat. Tuontilisenssejä myönnetään nyt vain öljylle ja valikoiduille teollisuuden raaka-aineille. Avuksi ei tule ulkomaanvelan lykkäykset, nuo talouskasvun maailmassa köyhille maille niin ominaiset, koska ”persmalliin” siirryttäessä millään osapuolella ei ole illuusiota maan myöhemmästä vaurastumisesta. Maksuvälineeksi jää taas, kuinkas muuten, metsäteollisuustuotteet ja maataloustuottajien mahdollinen elintarvikeylijäämä.

 

 Suomen pääkaupungiksi nimitetään Uusikaupunki, koska siellä ihmiset eivät napise. Onneksi Perslandiaan jäi merenrantaa ja sisäsaaristoa. Yksin Turun saaristoon kuuluu yli 20 000 saarta ja luotoa. Kansallispuistot lakkautetaan ja tilalle tulevat kalastuspuistot, joissa saa rajoituksetta kalastaa ja metsästää. Veneen perässä voi vetää vaikka vanhoja hetekoja ja verkkoja saa laskea kummalle puolelle venettä tahansa. Metsästysaseeksi hyväksytään myös Suomi- konepistooli. Samalla loppui urputus jäniksen mutkittelevasta tavasta juosta pakoon.

 

 Pian kansa alkoi napista, ei kuitenkaan uusikaupunkilaiset. Kulutustavarat vähenivät, ruokaa oli jo rajoitetusti, koska maanviljelijät eivät osanneet enää kuin tuottaa pelkkää tehoviljaa, pitää suursikaloita, stressikanaloita tai epämuodostuneita näyttelylehmiä, jotka nekin pian sairastuivat ja pantiin lihoiksi. Maataloustuet oli jouduttu lopettamaan, koska puoluetuista ja armeijan määrärahoista ei tingitty. Miina Äkkijyrkkä oli naurettu maasta ulos alkuperäisine maatiaislehmineen, jotka olisivat näissäkin oloissa pitäneet ihmistä pystyssä. Luonnosta vieraantuneet kaupunkilaiset yrittivät siirtolatyyppistä viljelyä. Tietotaito oli kuitenkin sitä tasoa, että haettiin torilta punajuuria ja istutettiin niitä. Väkiluku alkoi pudota, vaikka Toini kielsi abortit jo alkuvaiheessa. Ihmisiä alkoi kuolla viluun, vitutukseen, verensyöksyihin ja nälkään. Jotka kynnelle vielä kykenevät polttivat jäsenkirjansa ja pakenivat maasta, kuka Irlantiin, kuka lämpimään Kreikkaan. 

 

J.K  Pari vuotta myöhemmin norjalainen kuvausryhmä kuvaa kirkkovenettä, jossa Pentti Linkolan näköinen mies hakkaa saastuneesta vedestä veneeseen pyrkiviä ihmisiä sormille. Maisemista voi vielä päätellä, että ollaan Turun Airistolla.

 

Kylmämies