On hämmentävää seurata vaalien lähestyessä, kuinka yksin Rkp:n Astrid Thors on jätetty. Itkisikö vai nauraisi? Valtaosa puolueista haluaa itselleen maahanmuuttokriittisten äänet! Ääniä heruu jo galluppien mukaan yli puolelta Suomen kansasta.

 

Astrid Thorsin maahanmuuttopolitiikkaa on turha kiitellä, hallitsematonta se on, mutta ei yksin hänen takiaan. Sosiaalilainsäädäntömme ja siitä syntynyt pohjoismainen hyvinvointimalli, samanarvoisine päivärahoineen ja muine etuineen, ellei jopa enemmän, houkuttelee maahan kaikenlaista väkeä. Myös oikeilla ”papereilla” olevia järjestelmä passivoi. Kyse on turvapaikan hakijoista ja kiintiöpakolaisista, jotka voivat tulla aika eksoottisistakin kulttuureista.

 

 Thorsiin henkilöitynyt politiikka ei ole kotouttamispolitiikkaa, jolla on tarkoitus ”kasvattaa” maan tavalla eläviä, työelämään soveltuvia kansalaisia. Tällä vastikkeettomalla avustuspolitiikalla syntyy vain slummeja, joissa kohtalaisen isotkin perheet elävät aineellisesti hyvää, mutta passivoivaa elämää. Suomen kaunista kieltä oppii vasta perheen pienimmät, koulunpenkillä, joskus. Kielitaidon pitäisi olla ykkösasia, vanhemmalle väelle edes välttävästi. 

 

Nykyinen malli on palkitseva: ”Hyvä, että löysitte tänne, nyt Teillä ei ole huolta huomisesta”. Paljon puhutaan Australian ja Välimeren maiden malleista. Niissä annetaan hätää kärsivälle sentään katto pään päälle ja ruokaa, ja mahdollisuus aktivoitua yhteiskuntaan. Mutta ei ryhdytä ylenpalttiseen rahanjakoon, kuten Suomessa. Suomen malli ei ole edes pakolaiselle itselleen ajan ajan oloon hyväksi.

 

P.S

( Mielenkiintoista taas seurata päivystävien dosenttien lausuntoja, joissa lisääntyvän ”rasismin” syyksi on pantu sananvapauden laajeneminen sosiaalisissa medioissa. Eikö lamalla, työttömyydellä ja yleisellä huolella toimeentulosta ole mitään merkitystä? Ei ihme, että myös pakolaispolitiikka on epäonnistunut, kun poliitikoilla on tuollaisia, reaalielämästä irtaantuneita, hyväpalkkaisia neuvonantajia)