Japanin tapahtumat, arabimaailman kuohunta ja teollistuneen maailman ankara aineellisen hyvinvoinnin nosto öljyonnettomuuksineen, yhdessä hallitsemattoman väestön kasvun kanssa, saavat aikaan pienessä mielessä ristiriitaisia tunteita. Maapallon elämä, elävä kerros, biosfääri – ainoa tunnettu elämä maailmankaikkeudessa – on koetteella. Biosfäärissä kehittyneen yhden eläinlajin, ihmisen, hänen luomansa teknosfäärin aiheuttaman uhkan voi jo melkein tuntea ihollaan.

 

Vuosia Greenpeacen jäsenenä ja ympäristöasioiden kanssa leipätyötäkin tehneenä, mietityttää myös Kiinan tilanne. Siellä vesistöjen varsilla elää miljoonittain ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa pullotettua vettä tai valita mistä kalansa hankkivat. He ovat täysin riippuvaisia jokien antimista ja joutuvat käyttämään saastunutta vettä.

 

Pohjois-Kanadan metsien öljyhiekkahanke on jo täyttä hulluutta, jos se toteutuu. Se merkitsisi hakkuita, saastuneita vesistöjä ja valtavia määriä hiilidioksidipäästöjä. On öljyhiekkaesiintymiä muuallakin, esimerkiksi Madagaskarilla, jossa italialainen öljy-yhtiö harkitsee sen hyödyntämistä. Norjalainen öljy-yhtiö Statoil huseeraa jo osaltaan Kanadassa, joten hankkeet varmaan toteutuu. Ja norjalaisten ”hyvinvointiyhteiskunta” ”kehittyy”.

 

Alkuperäisväestöllä pitäisi olla oikeus metsään, mutta jäätyään öljy-yhtiöiden jalkoihin he eivät voi enää harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Jotta öljyhiekka saataisiin ylöspumpattavaan muotoon, maahan ruiskutetaan kemiallisia liuoksia ja vesihöyryä. Tämä on myrkyttänyt vesiä ja jokia. Lisäksi valtavien metsäalueiden hakkuut ovat hävittäneet alueen ja näin tehneet metsästyksestä mahdotonta. Hiilidioksidipäästöt ovat myös kasvaneet suunnattomasti ja nyt suunnitellaan jopa uusia ydinvoimaloita, jotta öljyhiekan hyödyntämiseen tarvittava suuri energiantarve saataisiin katettua.

 

Mauritanian ja monen muun alueen ryöstökalastuksesta en jaksa enää kirjoittaa, mutta totean, että pian meitä on 7 miljardia. AIKAMOINEN HINKU-HANKE, kuten vanhassa kotikaupungissani sanottaisiin.

 

Välillä tuntuu hyvältä se, että päiväni ovat jo luetut. Takana on paljon enemmän elettyä elämää kuin edessä. Mutta kun tuli tehtyä noita lapsia…