On ollut onni tuntea monenlaisia ihmisiä. Arkkitehti Jukka Paaso kuuluu eittämättä niihin ystäviin, joiden ajatuksista on itsekin ammentanut arvomaailmaansa. Jukka pääsi aivan hiljattain eläkkeelle Turun kaupungilta. Viimeksi hän veti lähiöprojekteja, monikulttuurisissa kaupunginosissa.

Voi olla, että häntä ei aina ole täysin ymmärretty, hän on uudistaja ja idealisti, mutta allaoleva kannanotto oli mielestäni niin hieno analyysi omasta ammatista etten malttanut olla sitä blogiini panematta. Jukka on arkkitehdiksi julkaissut paljon pamfletteja ja erilaista asiaproosaa, mutta tämä antaa viitteitä jo tulevasta: näemmekö Jukassa vielä kirjailijan, joka erikoistuu absurdismiin? Tai no, asiaahan tämä on, johdatus arkkitehdin sielunmaisemaan.

 

 

 ARKKITEHTI JA ARKKITEHTUURI

Arkkitehdiksi ei voi lukea, arkkitehdiksi pitää syntyä.

Ihminen voi joutua havaitsemaan olevansa arkkitehti esimerkiksi perunapellolla perunoita tonkiessaan.

Perunat alkavat näyttää arkkitehdin silmissä tilataideteoksilta, jopa kokonaiselta kaupungilta.

Arkkitehti ei kohtaa elämänsä aikana yhtään sellaista paikkaa, josta ei löytyisi arkkitehtuuria. Arkkitehtuuri kätkeytyy jopa sontatunkioon.

Vaikka jonkin kaupunki on rakennettu heti alunperin rikkinäiseksi ja sen jälkeen ilkivallan harjoittajat ovat lyöneet säpäleiksi kaikki eteen sattuneet rakennelmat, arkkitehtuurilla on koti myös tuossa paikassa. Arkkitehti tietää myös mitä kaikkia erilaisia tyylejä kyseinen kaupunkitörkylä edustaa.

Esimerkiksi joku vanha hylätty ruosteinen öljytynnyri ei ole vain yleisesti arkkitehtuuria. Tynnyri edustaa aivan tiettyä suuren taiteen eli arkkitehtuurin suuntausta.

Tynnyrin ympyrän muotoinen poikkileikkaus ja sylinterimäisyys, johon sisältyy tasainen pohja puhuttelevat arkkitehtia samalla tavalla kuin arkkitehtia puhuttelee se, että vanhan lommollaan seisovan tynnyrin pohjalla ja sivustoilla on ruosteen puhkaisemia reikiä.

Seuraamalla tynnyriä päivällä ja yöllä sekä vesi- ja lumisateessa arkkitehti havaitsee, että takapihan tynnyri edustaa samaa tyylisuuntausta kuin esimerkiksi Prahan "Tanssiva talo" (Frank Gehry).