OSA 1

.Kun ratsupoliisit 1956 hajottivat lakkolaisten rivejä Helsingin senaatintorilla, jonotti nuoriso Turussa konserttisaliin kuuntelemaan maan ensimmäistä Rock`n roll- konserttia. Pitkin vuotta oli media julkaissut uutisia ulkomaisista rock- konserteista, joissa nuoriso oli suorastaan villiintynyt, amerikkalaisen, uuden musiikin siemen oli kylvetty. Sodanjälkeinen nuorisomme oli saamassa  Rock`n rollin kautta aivan oman kulttuurinsa. Erik Lindström ja Herbert Katz olivat jazzin ammattilaisia ja panivat Konserttisalissa pikkuhiljaa hösseliksi: saksofonisti iski torveensa lisää ”räkää” ja diskanttia ja rumpukomppi jytisi säännöllisemmin. Ei siinä muuta tarvittu, lättähatut, nilkkasukkatytöt, pärinäpojat ja surinasussut olivat myytyjä. Rockkonsertit olivat saapuneet virallisesti Suomeen, Turkuun. Se huume oli ennennäkemättömän kovaa, nuoriso yltyi salissa jopa Lindströmin vihjeestä tanssimaan; pelokkaat järjestysmiehet hälyttivät mustamaijoja paikalle. Ei ihme, että myöhemmin ulkopuolella kaadettiin jonkun autokin. Suomen ensimmäinen rock and roll- mellakka oli tosiasia. Poliisimestari kielsi jatkossa  rock- konsertit ja myös odotetun hittielokuvan, Bill Haleyn tähdittämän ”tunnista toiseen” (Rock  Around The Clock). Onneksi poliisimestari tuli seuraavan vuoden alussa takaisin järkiinsä. Yleislakon ilmapiirissä, viranomaisten valvonnassa jonotettiin elokuviin.

Mutta :  parin vuoden kuluessa Turussa kukoisti oikea, klassinen rock- kulttuuri. Yksi rockin legendoista Suomessa, Jussi Raittinen, on myöntänyt, että kyllä rokki tuli Helsinkiin Turusta! Tai oikeammin: hän haki sen täältä!

Heti alkuun on palautettava mieliin osa Turun Sanomien kritiikkiä 1956- vuoden konsertista:

”Rock`n roll musiikki on tyhjänpäiväistä, rytmillään tosin sytyttävää, mutta vailla musikaalisia hienouksia. Se kuolee varmasti yhtä pian kuin on syntynytkin”.

 

Näinkö se meni? Yksi Suomen  rock- persoonista, ”Musta Prinssi eli Boogie Mauritz”, Mauritz Åkerman  nyökkää : osapuilleen niin, mutta rock jäi elämään! Tapaamme Humpubissa, jossa Mauritz Åkerman vetää illalla karaokea. Vähän alempana Humalistonkatua, Pikkupubissa, Mauritz laulaa ja hänen säestäjänään on toinen suomalaisen rockin elävä legenda, saksofonisti Rapi- Tuominen. Mukana triossa on myös turkulaisille tuttu kosketinsoittaja  Jorma-Kalevi, joka veti karaoke-iltoja jo silloin, kun vielä lauleltiin lauluvihoista. Äijät ovat edelleen kovassa vedossa. Ja huom: Humalistonkadulla.

 

 Mennäänpä vanhempiin aikoihin. Mauritz - valtakunnankin julkkis 60-70 –luvuilla,  on toisen polven viihdyttäjä. Hänellä oli myös mielenkiintoinen lapsuudenystävä, jonka myöhemmin tunsivat koko Suomen rock- piirit.

 

- Isäni, Erik Åkerman, perusti sodan jälkeen, tanssikiellon päätyttyä,  ”Aloha- orkesterin”, jossa soitteli myös Turussa yhä vaikuttava Hurmeen Uta. Meillä oli kotona silloin jo puhelin, joten isän sai helposti kiinni ja hän sai valittua hyvät keikat, Mauritz muistelee. Noihin aikoihin, 50- luvun alkupuolella, Puutarhakadulla vaikutti myös minua muutaman vuoden vanhempi Pekka Nurmi -niminen kaveri, jonka mandoliininsoittoa ihailin pikkupoikana. Muistan, kun taputin aina innokkaasti, soittihan Pekka kantria hienosti jo silloin. No, Pekka pyysi minut pihaansa ja kyseli: ”kuka sää sit ole”. Hieno muisto Pekasta on se, kun hän kysyi: ”oleks laulanu Kulkuset”. No, minähän lauloin sen siinä paikassa ja Pekka säesti kasvot loistaen. Pekkahan tunnettiin myöhemmin koko Suomen Rock- piireissä legendaarisena kitaranrakentajana ja nerokkaana soittajana nimellä Tommie Mansfield.

 

Tommie valmisti 60- luvun taitteessa pikku verstaassaan kitaran mm. Albert Järviselle, Esa Pulliaiselle, Jussi Raittiselle ja Mauritzille sekä monille muille nimekkäille sen ajan rokkareille. Eihän kaupoissa vielä silloin mitään ollut. Varhaislapsuudesta asti sairas Tommie eli askeettisuudessaan  lopulta yksinäisen ja vailla rakkautta olevan elämän. Hän kuoli vuonna 1981 vain 41-vuotiaana. Otto Donnerin kerrotaan lausuneen Tommiesta: ”Ei kukaan muu kuin nero voi soittaa siten”. Koska elokuvatuottajat keksivät Tommie Mansfieldin tarinan??

Jatkuu...huomenna