Avasin pitkähkön tauon jälkeen taas blogini. En tietenkään voi etukäteen sanoa, onko sanottavaa, mutta sanon sitten minkä sanon ja sen verran harvoin, että tuntuu tärkeältä sanottavalta. Omasta mielestäni.

En ole enää kunnallisissa luottamustoimissa, myös aktiiinen työnteko on rajoittunut ns. keikkoihin, joita silloin tällöin teen. Muun muassa nyt teen urheiluaiheista juttua erääseen maakuntalehteen. Pääasialliseksi työnteoksi on kuitenkin muodostumassa kesäpaikan ylläpito Uudenkaupungin seudulla. Fyysinen rasitus on tervetullutta talvet kerrostalossa lusivalle, vielä kohtuullisessa kunnossa olevalle kuusikymppiselle. Tänäkin talvena on tullut annetuksi periksi itsensä ylläpidossa.

Katsotaan mitä tämän blogin kanssa tapahtuu. En nyt jaksanut kirjoittaa suuresta toverista Kim Jong- unista, jonka mieskansalaiset joutuvat uuden lain myötä kampaamaan hiuksensa hänen laillaan. Toisaalta, jos käytäntö meille leviäisi, olen aina pitänyt Sauli Niinistön kampausta tyylikkäänä.