Vaalit on nyt  kesken, ja ihmiset äänestivät vaalipäivänä Haavistoa kuin viimeistä päivää. No olihan se ainoa ja viimeinen varsinainen vaalipäivä, ja vei hänet toiselle kierrokselle. Eipä tullut EU- kriittisen ja myönteisen vastakkainasettelua, mutta mitä sitten tuli? Arvokonservatiivin ja hänen vastakohtansa vastakkainasettelu, se käsittääkseni tuli. Molemmilla presidenttiehdokkailla on sangen viehättävä henkilö puolisona, voisi hyvin kuvitella Niinistön puolison Haaviston puolison käsipuolessa, molemmat ovat herkkiä ja runollisia persoonia. On myönnettävä, että Niinistö on vanhaksi äijäksi varsin charmantti henkilö kun taas Haavisto ikäisekseen hieman rupsahtanut. Muistan kuinka hän kiersi tummatukkaisena ja tyylikkäänä nuorena miehenä "vihreätä" kenttää 80- luvulla. Hän osaltaan eheytti kansakunnan vihreät yhteisen lipun alle, Vihreän liiton huomaan, jota voi sanoa myös reaalivihreäksi ryhmäksi, ekologisten vihreiden lähes täydellisiksi vastakohdiksi. Sen prosessin jälkeen vihreissä on ollut monenlaista, sekalaista seurakuntaa, syntyi cityvihreys ja muita vaihtoehtoisia kuppikuntia.  Ekologistit, kuten minäkin, seurustelemme esimerkiksi Vihreän Elämänsuojeluliiton puitteissa ja pohdimme maailman tilaa siltä pohjalta.

Mutta se äänestäminen? Niinistöä äänestämällä pääsee osalliseksi "nallewahlroosien" ja "hjallisharkimoiden" rahakkaaseen arvomaailmaan, vaikka presidentti ei juuri sisäpolitiikkaan enää vaikuta. Ulkopolitiikkaan sitäkin enemmän. On pakko muistuttaa, että Saksassa on eräällä tärkeällä ministerinpallilla Haaviston kaltainen, todella fiksu mieshenkilö eikä se ole saksalaisten mielenrauhaa häirinnyt. Saati sitä vienyt. Venäjällä Haavistoa vierastettaisiin, mutta toisaalta myös nosteltaisiin uteliaana kulmia. Sielläkin on aluillaan edistyksen aika.

En osaa sanoa äänestänkö. Jos äänestän, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden takia minun olisi oltava Haaviston kannalla. Niin uskon useimman vasemmistolaisen mielessä liikkuvan. Timo Soini sanoi Ruotsinkielisessä haastattelussa myös olevansa Haaviston kannalla, mutta ei halua mitenkään testamentata ääniään.

Toki miljonääri Niinistölläkin ansionsa on ollut. Soinin apumiehen, Putkosen sanoin: hän takaisi talouskasvun. Aika laittamattomasti sanottu. Kuinka presidentti, yksi henkilö sen voi taata?

Aktiivisena kansalaisena olen käynyt jaakobinpainia siitä, että kumpaa Paavoa äänestäisin pressanvaaleissa. Viime viikolla olin vielä varma, että se on Paavo Väyrynen; kansalaistottelematon Paavo Arhinmäki on kuitenkin koko ajan luurannut taustalla, "mätä kanamuna kourassa" ja naamallaan uudistajan intohimoinen ilme. Lipposen Paavo ei ole koskaan tullut kysymykseen, vaikka itse joskus olen demarisympatioitakin potenut. Vasemmistoliiton ehdottomuus on aina hieman vierastanut. Kokoomuslaiset tulevat toimeen ilman kaltaisianikin, ruotasalaiset Suomessa taas edustavat äärimmäisen ylikorostunutta suvaitsevaisuutta "kunhan eivät vaan tule omaan naapuriini"- tyyliin. Kristillisten ehdokas on miellyttävä ja osaava nainen, mutta työntää luotaan tällaisen kirkosta eronneen. Niinistö on selkeästi "ison rahan" ehdokas. Nalle Wahlroos on hänenlaistensa mesenaatti.

Jäjelle jää siis nämä kaksi "paavoa". Mietitäänpä hieman...Väyrynen ei olisi siinä mielessä uudistaja, että pyrkisi presidentti- instituutiota muuttamaan, saatikka lopettamaan kokonaan, vaikka valtaa presidentiltä on paljon jo vietykin. Päinvastoin. Uskon, että hänestä tulisi presidentti, joka näistäkin vallanrippeistä huolimatta alkaisi oikeasti hallitsemaan. En sano sitä enkä tätä, onko se hyvä vai huono asia, mutta sen sanon, että presidentin valtaa olisi yhä vähennettävä. Lopulta koko presidentti instituutiona olisi lakkautettava ! Säästyisi tai siirtyisi tärkeämpiin kohteisiin isommanpuoleinen rahasumma.

Mutta tuo Paavo Arhinmäki ! Nuoresta iästään huolimatta (- ja vaikka en oikein ole Vasemmistoliiton kannalla- ) hän saattaisi olla oikeata presidenttiainesta tämän ajan tarpeisiin. Ensinnäkin: Jokainen näkee jo habituksesta hänen kaikkein vähiten sopivan presidentiksi. Juuri siksi hän olisi oikea henkilö, joka sanoisi puolestani " haistakaa paska koko valtiovalta". Ja kai juuri siksi uskon, että valituksi tullessaan hän olisi se henkilö, joka tekisi presidentin virasta tarpeettoman, hoitaisi ensi alkuun vaikkapa presidentin huiman palkkion verotuksen piiriin.

Monella on hankalaa näin lukuisan ehdokasjoukon perkaamisessa. Mutta kuten edellisessä blogijutussani toin esille kustannusyhtiö turbatorin julkaiseman antivaalikirjan otsikon: ON SUURTEN MUINAISTEN AIKA - sen pitäisi sulkea pois ainakin se kaikkein suurin muinainen, toki myös sen kapeaharteisen, hintelän miehen, jolla on suden ilme ja joka asuu sen nuoren punahilkan kanssa.

On hienoa toimia vielä kiireapulaisena kustantamossa, josta tuli ulos ihan oikea vaalikirja. Tarkempi analyysi kuitenkin osoitti, että kyse olikin antivaalikirjasta (On Suurten Muinaisten aika), jonka turkulainen tietokirjailija JURI NUMMELIN ansiokkaasti toimitti. Kirjassa on huikeita novelleja Paavo Väyrysestä, ja kirjoittajat ovat eri tavoin tunnettuja kirjailijoita ja toimittajia. Totta kai toimittajista mukana on Harri Kumpulainen (skifikirjailija Harri-Erkkinä) ja myös tunnettu toimittaja Juha Roiha ja monet muut.

Ja mitä itse Paavo onkaan kirjoittanut.  Alussa oli KÖYHÄN ASIALLA, sitten tuli ON MUUTOKSEN AIKA ja sen jälkeen KANSALLISIA KYSYMYKSIÄ, ON TOTUUDEN AIKA JA ITSENÄISEN SUOMEN PUOLESTA.... ja nyt tulee ON SUURTEN MUINAISTEN AIKA. Kosmoksen paras (anti-) vaalikirja, jossa paljastetaan Paavo Väyrysen yhteydet Shup- Niggurathiin  ja muihin vekkuleihin.

Tämän kirjan luettuasi mietit suhdettasi äänestämiseen eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Kirjan julkaisutilaisuus järjestetään maanantaina 9.1 Töölönlahden rannalla, Urho Kekkosen patsaalla, jonne uskaltautuu myös Paavo. Ja mää.

VMP

Jos politiikkamme nykyiset ja entiset edustajat esiintyisivät Facebookissa sloganeillaan, en kyllä klikkaisi ”tykkään” ministeri Stubbin sloganille ”Vittu mitä paskaa”. Sen sijaan hengessä klikkasin tykkään-nappulaa silloin, kun Simon tyttöystävä, nykyinen vaimo kantoi eduskuntaan rintanapin ”Vittu haisee hyvältä”. Asianomainen elin on noussut puheenaiheeksi tuon tuosta. Sen ympärillä kiertyy monenlaisia muitakin puheita. Myös persujen linnankutsuboikotin peruste liittyy aiheeseen. Kaikki tuntemani homot suhtautuvat kunnioittavammin naisiin kuin nämä homofoobikot, joille nainen on pelkkä jalkoväli. Homofobiaa sairastavat vain ne, jotka eivät aivan varmasti tiedä omaa suuntautumistaan, vaan pelkäävät salaa mielensä perukoilla itse olevansa homoja. Siksi he suhtautuvat hyvältä haisevaan elimeen kuin se olisi naisen ainoa osa.
Ihmisen suurin sukupuolielin on pään sisällä. Foobikkopersuilla ei ole ilmeisestikään sellaista elintä lainkaan. Miesten muusta toiminnasta voidaan päätellä, että kalloluitten alta löytyy enimmillään pieni hermokimppusolmuke, joka ylläpitää perustoimintoja, kuten syömistä, lyömistä ja muuta vastaavaa. Oikeasti heidän suurin sukuelimensä siis kuuluu sarjaan ”vittu mitä paskaa”. Ainoa yhtymäkohta terveisiin elimiin on, että kalloluitten alla aina seisoo.
Koska muualla jo kyllin on jauhettu valelääkärikohinaa, jätän aiheen tässä väliin. Valehommia kun tekevät monet muutkin. Itse esimerkiksi olen esiintynyt pirullisena ja työteliään tonkivana toimittajana jo 40 vuotta. Oikeasti olen äärimmäisen laiska mutta mukava mies, ja vain esiinnyn vittumaisen ilkeänä tyyppinä, olen siis valevittumaine ja ahkera.
Myös muualla valehdellaan. Maassa on muutamaa runsaslukuisampi määrä kaljakuppiloita, joiden kantakaljaveikot  törkeästi valehtelevat joko olleensa, olevansa tai hakevansa töitä, vaikka ovat aina olleet täysin kyvyttömiä minkäänlaiseen tekemiseen.
Ja ihan pikkuisen epäilen, että Ike on jotenkin huijaamalla onnistunut hankkimaan naistenmiehen maineen, ties minkälaisilla valevehkeillä. Isä Mitrokin on luultavasti kovempi karju. Karjusta päästäänkin joulupakinaan eli kolumniin, koska tästä pitää semmoinenkin tulla. Jouluun kuuluu olennaisena osana esimerkiksi joulupukki. Koska joulu on tänä vuonna ajallisesti lyhyin mahdollinen, suosittelen että pukinhommat hoidellaan kotona jo aatonaattona, tai viimeistään aattona ennen joulusaunaa. Ei sitä nimittäin jaksa enää jouluaterian jälkeen, kun kinkku, lanttulaatikko, rosolli ja muut joulupöydän antimet painavat miehen syvään ähkyyn, haisee sitten miten hyvältä tahansa se.
Toivotan kaikille mukavaa joulua, homofoobikoille antoisaa tonttutanssia

HARRI KUMPULAINEN

  http://www.radiorobinhood.fi/ohjelma/kulttuurikeskustelua-sherwoodin-pusikoissa 

( Harria ja ehkä meitä muitakin voi kuunnella: "Kulttuurikeskustelua Sherwoodin Pusikoissa"- sarjassa !)    

 Vihreä Pekka Haavisto ja aiemmin ulkoministeri Tuomioja jaksavat jälkikäteen, vuosien päästä, suhmuroida tämän niin sanotun vankilennon parissa. Vai on Suomessa poikennut lentoja, joissa on voinut olla amerikkalaisten vangitsemia, oletettuja terroristeja. Tämäkö on nyt vaalisanoma? Ihmisoikeuskysymykset ovat perustavaa laatua olevia asioita, mutta sen miettiminen, että onko mahdollisia vankeja mukanaan kuljettanut kone laskeutunut Suomeen (ehkä tankkaamaan), on toisarvoinen kysymys ja jo saanut vastauksen: Ei ole! Turha on jälkikäteen näitä lentojen aiheita todistella, erityisesti suurvallan ollessa vastapelurina. Antaisit olla Haavisto… tai käy tapaamassa Putinia, hän varmaan ymmärtää tällaisia ihmisoikeuskysymyksiä.

 Olet varmaan asiallinen mies, mutta Suomi tarvitsee presidentin, jonka soisi olevan vahva. Mielellään mies. Mutta ei sentään Soini. Suomalaisten alhaisimpien tuntojen tulkki ei ehkä ole paras vaihtoehto tässä tilanteessa! Olisiko se nyt Väyrynen ?

Eräiden verkkosivujen manifestissa todettiin hiljattain: ”Maamme tarvitsee yli 200 000 uutta työpaikkaa tulevan 10 vuoden aikana, jotta yhteisen velkamme kasvu saataisiin taitettua ilman hyvinvointivaltion merkittävää alasajoa. Tarvitsemme kunnianhimoisia riskinottajia, jotka haluavat muuttaa maailmaa, yrittävät, epäonnistuvat, yrittävät uudelleen ja ennen pitkää luovat nuo huomisen menestystarinat — sekä tulevaisuuden työpaikat niiden mukana.”

 Niin varmaan, kai, sitten. Huomattavat valtionyhtiöt(kin), lähinnä metsäteollisuuden parissa toimivat luovat työpaikkoja Kiinaan ja Etelä- Amerikkaan. Toisaalta kaivosteollisuus rynnistää ulkomaisen pääoman turvin Lapin perukoille, osittain myös Kajaanin nurkille ympäristökysymyksineen. Keskimääräinen kaivoksen ikä on 25 vuotta, nykyaikaiset menetelmät takaavat sen, että ”suoni” on tyhjennetty aikaisemminkin. Minkälaisia kuolleita seutuja kansainväliset yhtiöt jättävät jälkeensä tilapäisten työpaikkojen varjolla? Joudummeko nyt palaamaan vesistöjä ja pohjavesiä pilaavaan yhteiskuntaan? Tuolloin sukupolveni ykköstulkki Irwin lauloi ”Lievestuoreen Liisasta” eli sellutehtaan päästöistä. No, tehtaat loivat aikanaan kohtalaisen teknologian: likaista vettä päästettiin vain kohtuullisesti vesistöihin. Luonto sietää ja hajottaa kohtuullisia määriä. Etelän mailla, etenkin valtameren reunalla kohtuullisen kohtuuttomiakin määriä.

 Olen Koijärven tapahtumista saakka (jolle nykyiset Vihreät ovat ajat sitten kääntäneet selkänsä) sisäistänyt ympäristönsuojelun aatteen. Siitä syystä en usko politiikkaan, tai poliitikkoihin, koska heidän viestinsä on kansalaisille: kaikki on kaupan! Uin siis edelleen vastavirtaan, mutta en sen takia, että kapinoisin vaan satun olemaan siihen suuntaan menossa. Kollegani Jouko Kämäräisen sanoin: vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Hän näkee ympäristökysymyksen vakavana asiana. Siihen voi suhtautua vain vakavasti.

Eräs ryhmä ihmisiä vuokrasi 40- vuotta sitten vanhan kalastaja-aluksen Vancouverissa Kanadassa. Ryhmä antoi alukselle nimen Greenpeace (Vihreä rauha) korostaakseen, että matkan tarkoitus oli puolustaa ympäristöä ja työskennellä rauhan puolesta. Alus otti 15. syyskuuta 1971 kurssin kohti Alaskan länsirannikon edustalla sijaitsevaa Amchitkan saarta tarkoituksenaan estää Yhdysvaltojen ydinkokeet.

Matka Amchitkalle oli mahdollista yksityishenkilöiden tuen ansiosta. Rahat kerättiin tukikonsertin avulla, jossa esiintyivät muiden muassa Joni Mitchell ja James Taylor. Nykyäänkin aivan tavallisten ihmisten tuki pitää Greenpeacen laivueen merillä ja mahdollistaa järjestön työn. 

 Yhdysvaltojen rannikkovartiosto ja vaikeat sääolot pysäyttivät historian ensimmäiset Greenpeace- aktivistit ennen kuin he saavuttivat määränpäänsä. matkaa seurannut tiedotusvälineiden huomio ja keskustelu johtivat kuitenkin siihen, että Yhdysvallat lopetti alueella tekemänsä ydinkokeet viisi kuukautta myöhemmin. Tämä rohkea tempaus oli lähtölaukaus Greenpeacen myöhemmälle toiminnalle ja tuohon aikaan aivan uudenlaiselle aktivismille. Greenpeacen toimintatapaan kuluu edelleenkin mielenilmaisut sekä ympäristörikoksiin liittyvien todisteiden hankkiminen rauhanomaisin keinoin.

 Aluksilla on ollut merkittävä asema toiminnassa ensimmäisestä päivästä lähtien. Greenpeacen laivastoon kuuluu nykyään kolme alusta: Rainbow Warrior, Esperanza ja Arctic Sunrise. Ne seilaavat vuosittain tuhansia merimaileja kiinnittääkseen ihmisten huomion muun muassa ilmastonmuutokseen, laittomaan kalastukseen ja maapallon saastumiseen. Alustensa ansiosta Greenpeace pääsee maailman syrjäisimpiinkin paikkoihin ja he pystyvät vastaamaan niihin ympäristöhaasteisiin, joiden edessä maailma on. Kolmen laivan pitäminen merikelpoisena on kuitenkin kallista ja siksi Greenpeace tarvitsee minunkin apuani.

 Tue sinäkin Greenpeacea !       

Siirtoviemärit Nevan rannoilla Venäjänkin mittapuun mukaan ainutlaatuinen hanke

 Pietarin jätevedenpuhdistus lähestyy pohjoismaista tasoa

  Pietarin Lounaisen puhdistamon rakentaminen alkoi neuvostoaikana, mutta projekti pysähtyi, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Vasta v. 2005 laitos saatettiin loppuun isolta osin länsimaisella rahoituksella ja asiantuntemuksella. Laitoksesta tuli ensimmäinen venäläinen puhdistamo, jonka järjestelmä oli kansainvälistä tasoa. Puhdistamoa isännöi Pietarin vesilaitos eli Vodokanal, jonka Pietarin kaikkien jätevesipuhdistamoiden (20 kpl) toimintaa kehittää ja konsultoi Ecovod -yhtiö.  Tärkeää asiantuntemusta yhtiössä edustaa Helsingin vedessäkin vaikuttanut asiantuntija Seppo Kiiskinen. Suurimmat puhdistamot Pietarin alueella ovat Pohjoinen, Keskinen ja Lounainen. Tällä hetkellä alueen jätevesistä puhdistetaan noin 93 prosenttia

 Kun suomalainen ryhmämme saapui lounaiselle puhdistamolle, henkilökunta valmistautui venäläiseen tapaan syntymäpäivien viettoon. Syntymäpäivä oli kuudes ja sitä vietettiin työn lomassa. Seppo Kiiskinen selostaa valvomossa meille puhdistamon toimintaa. Käy selväksi, että prosessi on biologinen, se toimii hyvin jäteveden lämmön pysyessä kohtalaisen korkeana. Muun muassa siksi, että myös kaukolämmön poistovettä lasketaan puhdistamolle.

  Saamme kuulla, että Neuvostoliiton aikana kaupungin jätevedet laskettiin Suomenlahteen sellaisenaan vuoteen 1978 sakka. Sen jälkeenkin kaksi kolmasosaa jätevesistä käsiteltiin vielä varsin tehottomilla puhdistusprosesseilla. Itämereen päätyvä typpikuorma on pudonnut kolmessa vuosikymmenessä kolmasosaan ja fosforikuorma kahdeksasosaan 70- luvun lopun lukemista. Suunnitelmissa on, että vuoteen 2015 mennessä kuormitus putoaa typen osalta vielä kolmannekseen ja fosforin osalta kymmenennekseen tämänvuotisista ennakoiduista päästöistä. Tavoitteena on, että jäteveden käsittelyaste nousee 98 prosenttiin, siis jo suomalaiselle tasolle.

 Suurhankkeita

  Nevan rannoilla on menossa Venäjänkin mittapuun mukaan kunnianhimoinen rakennusohjelma. Siihen sisältyy rakenteilla olevan siirtoviemärin viimeiset osuudet, kokonaisen puhdistamon rakentaminen ja toisen uusinta, sekä viimeistenkin jokiin johtavien suorien laskuviemärien sulkeminen. Muutama vuosi sitten Vodokanal tutki melkein tuhat kilometriä Nevan rantoja, joiden tuloksena löytyi yli 5000 viemäriä, joista jokeen laskettiin käsittelemättömiä jätevesiä. Kaikkia näitä ollaan liittämässä viemäriverkostoon. Suomen ympäristöministeriö on rahoittanut Nevan suorien päästöjen hanketta 6 miljoonalla eurolla.

 Tällainen siirtoviemäri on ollut teknisesti melkoinen hanke, se kokoaa viemäriverkoston ulkopuolelle jääneiden vanhojen kaupunginosien jätevedet Pohjoiselle puhdistamolle. Kaksoistunnelilla on pituutta yli 12 kilometriä, tunnelien sisähalkaisija on yli kolme metriä ja tunnelit kulkevat enimmillään yli 90 metrin syvyydessä. Huomioon on otettava muun muassa valtava metroverkosto. Ja kun vielä muistelee Pietarin sijaintia Nevan suistossa, haasteita riittää. Jättimäisen siirtoviemärin viimeiset osuudet ovat vielä kesken.  

 Nykyisin Pietarissa myös jäte- ja puhdasvesi on taksoituksen piirissä, joten rahoitusta tulee asukkailta ja firmoilta. Takavuosina ei ollut huolta huomisesta, vaikka vesihanat vuotivat omia aikojaan.

 Tulokset puhuvat puolestaan

 Lounainen puhdistamo on tällä hetkellä Pietarin ajanmukaisin. Alkuvaikeuksien jälkeen myös sen puhdistustulos on jo hyvää kansainvälistä tasoa, sillä fosforin palauttamistaso (reduktiotaso) oli viime vuonna 93,9 prosenttia, typen 78,4, BOD 5:n 98,4 ja liuenneiden kiintoaineiden 97,6 prosenttia. Laitos toimii vakaasti.

 Puhdistamolle tulevan jäteveden liuenneiden aineiden pitoisuus (konsentraatio) on ainoana Pietarin alueen puhdistamona suurin piirtein samanlainen kuin Suomessa. Typen ja fosforin pitoisuudet liittyvät elintasoon ja Lounainen puhdistamo sijaitsee vauraalla alueella. Muilla puhdistamoilla vesien ravinnepitoisuudet vaihtelevat suuresti, sisään saattaa tulla niin laimeita vesiä, että niitä on hankala käsitellä. Se näkyy matalissa reduktioprosenteissa, vaikka laitoksilta ulos lähtevien jätevesien pitoisuudet olisivatkin kohtuullisella tasolla.

 Kaiken kaikkiaan Pietarin seudulla mennään prosesseissa oikeaan suuntaan. Isoilla puhdistamoilla joko ollaan tai lähestytään Itämeren komission suosituksia. Esimerkiksi Lounainen puhdistamo alittaa Helcomin suositusarvot käyttämällä Suomessa harvinaisia BNR- prosessin eri vaihtoehtoja. Käytössä on Kiiskisen mukaan monenlaista Suomessa tuntematonta tekniikkaa.

  Prosessi on monella lailla mielenkiintoinen ja innovatiivinen, joten laitos vaatii myös enemmän prosessiin puuttumista ja valvontaa kuin normaali kemikaaleilla tehostettu aktiivilietelaitos.

  Liete käsitellään paikan päällä

  Kolme suurinta puhdistamoa puhdistavat valtaosan Pietarilaisten jätevesistä. Niiden kokonaisvirtaama on 2,6 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa. On selvää, että tällaiset jätevesimäärät synnyttävät myös puhdistamolietettä. Lounaisen puhdistamon kuten muidenkin suurten puhdistamojen yhteyteen on tällä vuosikymmenellä rakennettu lietteenpolttolaitoksia. Hyötysuhde ei ole parhaimmillaan, koska liete on suhteellisen kosteaa ja näin olleen poltto vie enemmän energiaa kuin tuottaa. Polttaminen on kuitenkin välttämätöntä, koska lietteen kuljettaminen läpi miljoonakaupungin olisi logistinen mahdottomuus.

 Lounaisen puhdistamon valvomon ikkunasta näemme massiivisia kerrostalokomplekseja. Orastavaa kansalaisliikehdintää on ollut hajuhaittojen takia. Me poistumme puhdistamon alueelle ja aistimme kovan tuulen hajoittavan hajut tällä kertaa. Puhdistamoa ympäröi kaksoisaita, jonka väliin jäävällä vyöhykkeellä vieraita saattelee ilkeän näköisiä vartiokoiria.  

Pietarissa jo länsimainen meininki

 Lounaisella puhdistamolla on biologinen typen ja fosforinpoistoprosessi, vastaavia ei Suomessa ole. Pietarilaiset saavat maksaa jätevedestään 17,11 ruplaa kuutiolta ja juomavedestään 14,77 ruplaa kuutiolta.

 Ajat ovat muuttuneet tässä suhteessa länsimaiseen suuntaan. Paikan päällä muisteltiin ”vanhoja hyviä aikoja”, jolloin yhteiskuntajärjestys oli toinen ja kaupunki nimeltään Leningrad. Silloin vesi oli käytännössä ”ilmaista” tai niin halpaa ettei sen käytöllä ollut kotitalouksille merkitystä. Vesikalusteet olivat mitä olivat ja monet pitivät kraanaa auki koko ajan varmistaakseen vähän paremman veden laadun.  

Suomi ja Kokkareinen Demariporukka on saanut ainutkertaiset vakuudet Kreikalta. Vakuussumma saadaan Kreikan valtion velkakirjoja myymällä, ja se merkitsee Suomen saavan Kreikalta 880 miljoonan vakuudet 1,2 miljardin osuudelleen Kreikan toisessa tukipaketissa. Tuon 880 miljoonan tuotto vastaa 30:ssa vuodessa Suomen lainaosuutta, jos sillä on vaikkapa 3 % tuotto! Itse olen laskenut, että maailmaa uhkaa tuossa ajassa jo ekokatastrofi.

Yksi Suomen monista sopimusehdoista on, että suomi oikeasti saakin vasta osuutensa 15-30 vuoden päästä vakausrahaston lainojen erääntyessä, jos Kreikka menee vararikkoon! Lisäksi Suomi joutuu maksamaan osuutensa vuonna 2013 toimintansa aloittavassa pysyvässä vakausmekanismissä tai rahastossa yhdessä erässä. Muut EU- maat saavat roikottaa tätäkin rahaa 5 vuotta. Eli hitto siis: Suomen täytyy antaa riihikuivaa rahaa kerralla 1,4 miljardia euroa vuonna 2013 tuohon etelän maiden flamengo- rahastoon.

Eikä tässä vielä kaikki: Suomen tuotot myös väliaikaisesta vakuusrahastosta ERVV.stä pienenevät vakuusjärjestelyn seurauksena. Hyvä Jutta ja ennenkaikkea Jyrki. Ei kokoomuskaan tästä selviä. Ei ihme, että muut maat Suomelle nauroivat niin. Mutta kyllä me papitkin niin nauroimme.